Aulista palvelua jo vuodesta 1970, lukee Aulis Myllylän moottoripyörämyymälän valolipassa. Ja hyvin sopii tuo lausahdus miehelle, jolla on aina aikaa hyvään tekoon ja avunantoon. Tutustuin Aulikseen jo vuosikymmenet sitten enkä kertaakaan ole hänestä mieltäni muuttanut mistään syystä: mies paikallaan. Kotini seinällä on pyhän kolminaisuuden ikoni ja tuon ikonin sain juuri Aulikselta, sängyn alta, kun ei ollut Aulis sille parempaakaan paikkaa kodissaan keksinyt. Antoi sen minulle, kun ystävänä piti. Tuota ystävyyttä arvostan,ja ikoni on kotini parhaalla paikalla ja näkyy ensimmäisenä sisään astuissa.
Soitin aamulla Aulikselle harrikan tulppia kyselläkseni ja sovittiin, että tavataan myöhemmin päivällä äijätorilla Haapajärvellä. Tavattiinkin ja juteltiin mukavia. Aulis muisteli isoäitiään, miten tämä oli vesissä silmin syönyt jääkaapista vanhat, nahistuneet sitruunat todeten, että rahanalaista tavaraa. Pois se on syötävä eikä saa hukkaan heittää. Ei tehnyt mummo niinkuin Konsta Pylkkänen, joka heitti sitruunan sisävesilaivan kannelta järveen todeten, että piti olla sisukas hauki, joka tuollaisen kitkerän etelän rettiisin söisi.
Ei ollut Auliksella sopivia tulppia, mutta toiseen ongelmaan apua sain. Akku vihoittelee ja siihen löydettiin yhdessä sopivat lääkkeet. Keskustelemalla aina kaikki asiat järjestyvät ja löytävät onnellisen ratkaisun. Joittenkin ihmisten kanssa tulee aina vääränlainen olo, ahdistaa, kiukuttaa, tappeluttaa... Joittenkin kanssa taas elämä aina hymyilee ja tuntuu mukavalta, vaikkei se aina niin ruusuilla tanssimista olisikaan. Aulis on yksi noista positiivisista. Vaivoistaan välittämättä. Kyllä nimi on enne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti