keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Ystävä hyvä

Ystävä on hauska. Sananakin ystävä on hauska. Koska en tunne sanan oikeaa etymologiaa, keksin sellaisen itse ja otan joskus myöhemmin selvää, miten lähelle itseni noissa aatoksissa logistelin.
En tarvitse kovin monta ystävää elääkseni. Siinä on siis yksi ystävä-sanan kannoista. Ystävät ovat lisäksi aina hyviä ihmisiä. Eivät ne tietysti välttämättä ole hyviä ihmisiä kaikille, mutta juuri jollekin ovat. Sodissa ystävät tappavat ja kiduttavat ja raiskaavat, mutta eivät koskaan tee tuota omalle ystävälleen. Tuolta löytyy sitten toinen kanta. Eli ystävä -sana muodostuu sanoista yksi ja hyvä. Yksi hyvä ystävä.
Olen onnellinen mies, koska minulla on hyvä ystävä.
Ystävät ovat kuin pyramidi. Juurella olevat kannattelevat koko rakennelmaa ja ovat erittäin tärkeitä olemassa, vaikkei niitä aivan koko ajan ajattelekaan. Mitä ylemmäs pyramidia kiivetään, sen tärkeämmäksi ystävät tulevat ja siellä huipulla on kaikkein tärkein: yksi hyvä.
Mitähän muuten mahtoivatkaan faaraot ajatella pyramideja rakentaessaan? Ettei vain olisi ollut suippoparroilla mielessä se paras ystävä maassa - tai taivaassa.

Ei kommentteja: