Maapallon vesissä elää pistoolirapu, aikamoinen veijari kokoisekseen. Sen saksistaan päästämä ääni on lähes 220 desibeliä ja saksien napsautuksen synnyttämän ilmakuplan sisälämpötila yli 4000 celsiuksen. Sillä se saalistaa ruokansa aika kätevästi ja keittävästi. Eikä tuolla otuksella ole mittaa enempää kuin pari senttiä.
Miksikähän minkään maan armeija ei ole kouluttanut tuosta kätevän kokoisesta äyriäisestä tuli- tai lämpövoimaista asetta? Kun vaikkapa 100.000 pistooliravun rivistö köllöttelisi rannikolla saksi saksessa, parin sadan metrin matkalla olisi aikamoinen tulivoima. Jo siinä rantavesi kiehuisi ja helvetinmoinen pauke täyttäisi poukamat ja lahdelmat. Kyllä lähtisi vihollinen korviaan pidellen ja maastohousut savuten käpälämäkeen rapuarmeijan tieltä. Eikä koskaan saisi selville, mikä siihen oikein iski.
Toisaalta voisipa joku rosvoliiga myös keksiä näppärän, käteensopivan aseen tuosta. Pankkirosvo asettelisi rapusen tiskiin ja sanoisi, että rahat tiskiin tai kohta napsahtaa. Saattaisi kassaneiti naureskella hassunnäköistä elävää, mutta kyllä pian nauru hyytyisi, kun korvat pilliä soisivat ja rintaneula sulaisi jakun etumukseen kuin jäätelö ikään.
Ihmiskunnan pelastukseksi rapuja ei kukaan ole oppinut kouluttamaan eikä käskystä mitään tekemään. Sanoisi pankkirosvokin vain lemmikilleen: "Istu, saksi ylös - ammu!" Mutta onneksi rapu on umpikuuro eikä muutenkaan ihmistä tottele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti