Kun jenkit sotivat Vietnamissa, otettiin Nivalassakin asiaan vahvasti kantaa. Muun muassa Liittolan ulkohuussin seinässä oli voimakas viesti: "Jenkit! Näpit irti Vietnamista."
Nyt tekisi taas mieli kirjoittaa Liittolan ulkohuussin seinään jotakin kannanottoa näistä suomalaisten suuryritysten johtajien palkkiojärjestelmistä. Sanotaan, että varastaminen on rikos. Höpön löpön. Eikä ole. Pitää vaan osata varastaa fiksusti. Mario Puzzo kirjoittaa Kummisetä-kirjassaan nuoren Michael Corleonen suuhun repliikin, ettei vaimonsa kannattaisi olla kovin naivi vallan muotojen ja tekojen suhteen. Silloin tapetaan, kun tarve on ja varastetaan, kun rahaa tarvitaan. Tietenkään noita nimityksiä ei käytetä, vaan puhutaan paljon fiksummin raivaamisesta ja pesemisestä... Meillä Suomessa puhutaan yritysjohdon palkitsemisesta, kun kaverit keskenään jakavat yritysten rahoja kuin omiaan. Mutta mistä näitä ihmisiä oikein palkitaan, kun kaikki menee päin persettä? Palkitaan kuitenkin, kun voidaan itse laatia säännöt, jotka jossakin mutkassa saavat lain voiman ja sen lain taakse voidaan mennä kuin olisi lyijyliivi sydämen suojana. Mutta jostakin tulee pian se postimies, joka laittaa lyijyliivin sisään meriahvenen ja sanoo, ettei enää. Milloin kansa nousee barrikadille nyrkki pystyssä ja huutaa, ettei saa varastaa meiltä enää senttiäkään.
Tämä on minun barrikadini ja minä nousen nyt ylös ja kirjoitan Liittolan huussin seinään ylimmille laudoille: Nyt riitti rosvoaminen saatana. Näpit irti minun rahapussista. Tai ainakin sähköä halvemmalla ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti