maanantai 30. maaliskuuta 2009

Hän painoi kuollessaan 56 kiloa

Lueskelin paikallislehteä ja silmäilin syntyneitä ja kuolleita muiden uutisten ja tapahtumien lomassa. Oli tullut muutama lapsi loman aikana, mutta suruksi oli myös huomattava jonkun meidät myös jättäneen ikuisiksi ajoiksi. Kun lapsen syntymästä ilmoitetaan lehdessä yleisimmin kasteen tai nimenannon jälkeen, on tapana kertoa myös pituus ja paino. Tuota sitten pysähdyin hetkeksi kummastelemaan.
"Meille syntyi ihana tyttövauva, pituus 58 senttiä ja painoa 4175 grammaa ja annoimme hänelle nimen..." Nimi on aivan mukava tietää, jotta häntä voi puhutella, mutta miksikähän nuo mitat on myös ilmoitettava, kun niistä sitten myöhempinä vuosina ollaan kovinkin tarkkoja ja arkoja. On ikään kuin kunnia vanhemmille, jos lapsi on iso ja painava, mutta sitten taas aikuisena nuo ominaisuudet kääntyvät melkein aina kantajansa vastaan eikä niitä kukaan halua isosti ääneen toitotella saati lehdelle kirjoittaa muualla kuin naistenlehden laihdutuspalstalla.
Olisi omituista lukea seuraavanlainen kuolinilmoitus.
"12.2.2009 poistui luotamme yllättäen Veikko Oskari Numento 98 vuoden ikäisenä. Hän painoi kuollessaan 56 kiloa ja oli 168 sentin mittainen." Kuolemassa on kuitenkin aivan sama logiikka kuin syntymässäkin - noin periaatteessa. Ainutkertaista joka tapauksessa.

Valvoin koko viikonlopun urheilun hyväksi. Seurasin taitoluistelun maailmanmestaruuskisoja ja kannustin upeita suomalaisia naisia menestymään. Olisin kannustanut myös suomalaisia miehiä, mutta he eivät vielä aivan ole kannustuskunnossa eli parinkymmenen parhaan joukossa. Kukas sitä nyt jaksaisi sellaista kannustaa, joka sitä itseasiassa eniten juuri tarvitsisi. Tuossa urheilussa on myös itse kilpailun lisäksi joitakin omituisia tapoja. Yleisöllä on tapana heittää esityksen jälkeen jäälle pehmoleluja ikään kuin rakkaudentunnustuksina tai kannustuksina kilpailijoille. Miehillekin heiteltiin noita pehmoleluja, vaikka olen aivan varma, että he itse asiassa haluaisivat jotakin aivan muuta (tämä perustuu vain siihen tapaan ja tottumukseen, millä itse valitsen Lidlissä minulle mieluisimmat hyllyt ja pöydät). Miehille voisi heitellä lenkkiavainsarjoja, akkuporakoneita, maalausteloja, partakoneita...

Ei kommentteja: