Amerikassa kaikki on... Jokainen tietää tuon puuttuvan sanan. Kun amerikkalainen pienyrittäjä avaa autotallin oven, ulkona on puolen maailman markkinat. Kun taas suomalainen pienyrittäjä avaan oman autotallinsa oven, ulkona on metri lunta. Ehkä näin on. On toki lunta Amerikassakin, mutta halu kaivautua esiin on taas sitä puuttuvaa sanaa eli suurempaa.
Minä en erityisesti ihannoi mitään yksityisiä yhteiskuntia paitsi tietysti tätä Suomea ja suomalaisten luomaa demokratiaa. Se on jotakin käsittämättömän hyvää ja täydellistä, ettei sitä aina edes ymmärrä. Mutta jotakin aina hyvästäkin voi puuttua ja se on itsetunto. En tarkoita sellaista joutavanpäiväistä keekoilua, että ollaan parhaita ja muut eivät ole mitään. Sillä ei ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä. Itsetunto on itsensä arvostamisen kautta myös toisen ihmisen näkemistä ja huomioimista. Se on positiivista naapurikateutta. Jos naapuri ostaa hienon auton, haluaa itse olla vielä ahkerampi ja toimeliaampi ja ostaa itselleen vieläkin hienomman auton eikä suinkaan käy kateuksissaan puhkomassa naapurin auton renkaita.
Amerikkalainen sanoo herkästi: "I love you." Hän osaa arvostaa noiden sanojen hehkeyttä. Suomalainen ei sano herkästi edes omalle rakkaalleen: "Rakastan sinua."
Hehkeys? Se on sitä, mistä ei voi olla pitämättä. Hehkeys voisi olla vastakohta nihkeydelle. Amerikkalaiset ovat aina olleet markkinaväkeä, siis hyviä markkinoimaan eli saattamaan tuotteen perille asti lopulliselle käyttäjälle. He ovat ymmärtäneet hehkeyden merkityksen. Hehkeään on helppo rakastua. Ainakin siihen on helpompi rakastua kuin nihkeään. Voidaan siis ajatella, että kun ihminen on hehkeimmillään, häneen on helppo rakastua tai että häneen ei voi olla rakastumatta. Rakkaudessa on myös itsetunto vahvimmillaan, kun ei vastavoimaa ole sillä hetkellä olemassakaan.
Rakkaus on siis paitsi kemiaa, myös tehokkaan ja oivaltavan markkinoinnin ihanainen lopputulos - kuin hehkeyden lumilapio, joka on heittänyt lumet autotallin ovelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti