Jaguaari on suuri, amerikkalainen kissaeläin. Meksikon ja Argentiinan välimaastoissa se hengenpitimikseen vaaniskelee pienempiään ja syö makeasti suihinsa. Liharuoka on sen mielestä hyvää eikä se paljon salaatista perusta. Ei parane piereksiä kaunista turkkia loppupäästä piloille.
Yksin ja uljaana se vaaniskelee viidakoissa saalistaan, hyökkää nopeasti kimppuun ja puraisee päästä ruokansa hengiltä. Joskus muinoin lienee syntynyt sellainenkin jaguaari, jota tuo varsin brutaali ruokailu on etonut ja on niin ollen pyrkinyt olemaan enemmän kasvissyöjä, mutta kuollut samoin tein sukupuuttoon. Jaguaari on lihansyöjä. Ja ihminen on sen tärkein saalis. Ehdottomasti.
Elettiin pitkällä iltapäivää ja surffailin netissä sivuilla jos toisillakin. Oli kissaa jos jonkinlaista, pientä ja suurta, kovaa ja pehmeää, kunnes tunsin voimakkaan puraisun pääni ympärillä. Jaguaari tappaa saaliinsa puraisemalla kallon hajalle. Pääni oli syvällä sen hampaissa ja ote oli vahva, voimakas, irtipäästämätön. Yritin riuhtoa, pyristellä, kamppailla, vääntää, kääntää, ponnistaa, jännittää.
Jaguaari oli kaunis, sen turkki kiilteli ja silmät katsoivat minua värähtämättä keltaisina, mustaviiruisina. Se irrotti minusta hampaansa, liikkui suloisesti muutaman metrin päähän minusta ja pysähtyi. Jos liikahtaisin, värähtäisin, se iskisi minuun heti.
Kirjoitin:"Toivon, että otatte minuun yhteyttä mahdollisimman pian." Ja sitten tuli vastaus.
- Kiitos yhteydenotostasi. Tarjoamme sinulle sinua kiinnostavan auton seuraavin ehdoin: Jaguar...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti