Aikuinen mies ei ole enää lainkaan samaa värkkiä kuin vastasyntyneenä. Joka ikinen solu on uusiutunut lukemattomia kertoja, hilse putoillut hartioille, ihon orvaskesi jäänyt lakanoille ja alusvaatteisiin, saunanlauteille ja kylpyhuoneitten lattioille niin monta kertaa, ettei samaksi tuntisi, jos ei olisi ihminen - ja jos ei olisi ihmisen muistia.
Voin aikuisena muistella kymmenvuotiaana poikasena tekemiäni kolttosia, vaikka minussa ei enää ole palaakaan jäljellä siitä kolttosia tehneestä pojasta. Mitä minussa siis tapahtuu? Kun aivojen solu uusiutuu, vanhasta, kuolevasta solusta siirtyy muisti uuteen, syntyvään soluun. Miten se sen tekee?
Sain ystävältäni ja työtoveriltani eilen lainaksi cd-levyn, ainutkertaisen lätyn, jossa on muutama kappaleellinen musiikkia ja yksi hyvin uniikki mainoslaulu. Kopioin sen tänään omalla tietokoneellani toiselle levylle. Nyt periaatteessa voisin tuon alkuperäisen levyn heittää vaikka ilmojen halki harakoitten pesätarpeiksi ja täsmälleen samanlainen "alkuperäinen" musiikki on minulla uudella levyllä. Ihminen on siis vain nollia ja ykkösiä ja pieniä, polttavia ceedee-asemia oleva solupesä, jossa muisti siirtyy jatkuvana prosessina solusta toiseen. Hämmästyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti