Tulipa vastaan aamulla hennossa lumisateessa traktori. Ajoin valtatietä, ja valtatiet ovat valtaisia ja leveitä ja hyvin hoidettuja ja osin valaistujakin, ja se oli minun onneni.
Traktorin ajovalot olivat piilossa leveän puskuauran takana, mutta katolla palavat valonheittimet viitoittivat kuljettajan tietä ja näyttivät merkkiä vastaantulijalle. Katon valot olivat vajaan puolentoista metrin etäisyydellä toisistaan enkä muita valoja huomannut kuin vasta aivan kohtaustilanteessa.
Kone oli suuri ja leveä ja täytti käytännössä koko kaistan. Mutta jos valoihin olisin uskonut, vastaan oli tulossa tavallinen kulkija. Neljä leveää takarengasta tekee muutenkin suuresta työkoneesta melkoisen massiivisen.
Vaatineeko lainlaatija tuollaiseen koneeseen äärivalot, en tiedä. Tässä tapauksessa niitä ei kuitenkaan ollut eikä ole ollut monessa muussakaan tapauksessa. Mutta jos ylipäätään osaan lainlaatijan ajatuskulkua lukea, omin päin ei saa valoja mennä rustaamaan ja lisäilemään. Pian vaikka joku näkee.
Moottoripyörässä saa olla vain yksi eteenpäin näyttävä valkoinen (keltainen) valo. Kahdella tai kolmella näkisi moottoripyöräilijä paljon paremmin eteensä ja vastaantulijakin huomaisi paremmin motoristin. Kun maahan tuodaan kahdella etuvalolla varustettu moottoripyörä, siitä pitää toinen valo sammuttaa. Perusteluiksi lainlaatija sanoo, että moottoripyörä voidaan kaksivaloisena sekoittaa autoon tai traktoriin. Höh. Entäs sitten? Ja mitäs noista autoista ja traktoreista ja moottoripyöristä ja mopoista ja muista härveleistä saa näkyä sivuille. Ehhehhhehhehhhehhe!
Onneksi työmaita eivät koske nuo typerät liikennevälineiden valohuolet. Yhden miehen työmaalla saisi olla vain yksi lamppu yhteen suuntaan;-) Toiset nurkat tehtäisiin pimeässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti