Lehdessä luki palokunnan pelastaneen ojaan pudonneen hirven. Hirvi oli pelastumisensa jälkeen ollut niin rivakassa kunnossa, että oli pitkin hirvenloikin juossut metsään onneaan ihmettelemään.
Kyllä tuo hirvi olisi jotenkin pitänyt merkitä tai rengastaa, jotta sen ihmeellisen pelastumisen jälkeistä elämää voitaisiin seurata mahdollisiin uusiin pinteisiin asti. Kun kyljessä lukisi komeasti valkoisin kirjaimin PELASTETTU, sitä ei saattaisi saaliinhimoisinkaan metsämies koskaan kaataa. Sillä mitäpä etua on pelastumisesta, jos jo seuraavan metsälämpäreen takana vaanii metsämies kiikarikiväärinsä kanssa.
Hirvi itse tuskin tuota hyvää onneaan muistaa kovinkaan monta päivää. Ehkä sen onni olikin vain ihmisen auttamisen onni. Ja seuraava onni koittaa sitten hirvimiehelle, joka voi lihan leikellä pakastimeen ja vatsansa täyttää fileellä jos toisellakin. Nälkä on ihmisellä joka päivä. Ja kun nälkäinen on syönyt, hänet on pelastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti