Seison työpaikkani hissin ovella. Painoin juuri nappulaa ja vihreä valo palaa: hissi on tulossa. Ovi avautuu ja ovella seisoo hissipoika ja pyytää minua odottamaan hetkisen. Odotan. Saan merkin astua sisään hissiin, mutta samalla valo muuttuu punaiseksi ja hissin ovet sulkeutuvat. Työpäiväni on ohi. Toista mahdollisuutta minulle ei anneta, sillä talon hissivalvojat ovat päättäneet, että yksi ihminen saa käyttää hissiä päivän aikana vain kerran.
Myöhästymisestä seuraa ehdoton kielto yrittää uudelleen tai käyttää edes portaita. Sellainen on sääntö. Minulle ei anneta mahdollisuutta protestoida, sillä hissihallitus on vahva ja voimakas eikä myönnä tekevänsä virheitä. Minullehan paloi vihreä valo, mutta luotin hisspoikaan. Hallitus taas ilmoittaa, että hissipojalla oli sama tieto kuin valojen käyttäjällä. Työpäiväni on ehdottomasti ohi ja kannan laukkuni takaisin autoon ja ajan kotiin. Päivän ansiot jäävät saamatta.
Janne Ahoselle kävi viikonlopun Rukan mäkikisassa juuri noin. Työmies meni työpaikalleen mäkihyppytorniin, vihreä valo paloi ja mies odotti vuoroaan. Valmentaja näytti merkkiä ja mies ponkaisi ränniin. Syttyi punainen valo: parinkymmenen sekunnin määräaika oli kulunut synkronointivirheen takia umpeen ja suoritus hylättiin ja hyppääjä suljettiin kisasta. Työpäivä oli ohi ja tienestit menivät sivu suun. Kateus - sehän se vie kalatkin vedestä. Mutta näyttää se rukkaavan myös kelloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti