Ihmisellä on taipumus lätkäistä hintalappu sinne ja tänne. Mitä olisit valmis maksamaan terveydestä? Paljonko tarjoaisit, jos taas voisit nähdä kuin nuorena? "Se on niin kova jätkä, että myy vaikka isoäitinsä." Minä olin tänään valmis myymään nämä luitten läpi purevat viimatuulet kossupullosta ja paukkupakkaset lasillisesta Carilloa. Helppoahan tuollainen tarjous on heittää, kun ei ostajaa kuitenkaan ole lähimaillakaan, ei ainakaan tällä planeetalla.
Mikä on viiman ja pakkasen tarkoitus? Ei niillä ole mitään tarkoitusta. Eivät ne erikoisesti suojele jotain eläinlajia tai ihmisrotua, eivät kasveja tai muitakaan elämää ylläpitäviä organismeja. On vain käynyt niin, että maapallo on jostakin syystä asettunut tähän kohtaan avaruutta sopivasti niin päin kallelleen aurinkoon nähden, että jossakin kohtaa maapalloa on sietämättömän kuuma ja toisessa kohtaa aivan jäätävän kylmä. Eipä osannut avaruuden vetovoima nasauttaa tätä murakoppia aivan täsmälleen sellaiseen asentoon, että olisi lämpö jakautunut kaikille tasapuolisesti. Mutta entäs jääkarhut sitten? Mitäs niille ja monille muille eläimille sitten olisi tapahtunut, jos ei jäätä ja pakkasta olisi tänne siunaantunut. No ei mitään, kun ei niitä olisi koskaan syntynytkään. Olisi vain auringon ihanaisessa paisteessa lötkötteleviä, ohutturkkisia lämpökarhuja, jotka puolivauhtia metsästäisivät niille sopivaa saalista tai sitten söisivät hedelmiä puista ja marjoja pensaista.
Kyllä minä saattaisin halvemmallakin nuo kylmät ja tuiskut kaupitella. Mutta yhdelle asialle en laskisi hintaa. Yötön yö, koko kesäinen valkeus, sitä en myisi mistään hinnasta. En vaihtaisi sitä arabien öljyyn, en mustaan, lämmöllä hellivään etelän yöhön. Hiekan pölyä ovat nuo muun maailman makeat suloisen kesäyön kupeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti