Jos Jumalalla olisi ollut generaattori ja pätkä sähköjohtoa, hän olisi vetänyt huoneisiinsa sähköt ja laittanut hehkulampun palamaan, jotta jokainen, joka häneen uskoisi, näkisi lukea Jumalan sanaa vaikka keskellä yötä kuin päivänvalossa. Niin hän olisi tehnyt. Mutta hän tiesi, että jonakin päivänä ihminen oppii valjastamaan hänen luomansa veden ja säätämään tuon valtavan voiman pistorasiasoveltuvaksi, näppäräksi kotitaloussähköksi pesukoneita pyörittämään ja silitysrautoja lämmittämään. Olihan Jumala mitä suurin arkkitehti, joka suunnitteli maapallon ja kuut ja auringot ja vedet ja ilmat. Ja omaksi kuvakseen hän ihmisen sitten loi. Tuskin hän ajatteli kaiken tuon tehtyään, että onpas vain valmista ja tähän voidaan pysähtyä. Ei. Jumala lupasi kaukaa viisaana ihmiselle: "Tässä on tämä maailma ja kehitä sitä ja tee siitä vieläkin parempi. Käytä järkeäsi. Minä annan sinulle muutaman ohjeen näin ensialkuun, jotta sinulla olisi jonkinmoinen käsikirjoitus. Mutta aika aikaa kutakin. Monet asiat muuttuvat ja on aika ottaa uusia käytäntöjä aikansa eläneiden tilalle. Älä takerru pikkuseikkoihin, sillä sellainen ei edistä mitään hyvää. Lillukanvarsissa elävät vain maan matoset ja hyönteiset, joilla ei juuri järkeä ole. Muista historiasi, mutta älä anna sen tehdä itsestäsi orjaa. Pyri sinä pilviin ja kiipeä aina vain korkeammalle, sillä sinun unelmasi ovat minun unelmiani - omaksi kuvaksenihan minä sinut loin. Käytä mielikuvitustasi, sillä kaiken, mitä näet ympärilläsi, minä loin mielikuvitustani käyttäen. Katso vaikka perhosta. Ei se noin vain tupsahtanut tälle maapallolle. Monta hetkeä piti sitäkin mokomaa pohdiskella. Ota tuosta oppia. Älä kuvittele, että asiat ovat valmiita. Ei lapseni. Maailma ei ole valmis koskaan. Lue hyvin käskyjäni. Älä tapa ja kunnioita vanhempiasi, sillä heissä on suuri viisaus. Rakasta itseäsi ja kaikkia muita ihmisiä. Siitä ei koskaan ole kenellekään mitään vahinkoa."
Kaiken tuon Jumala sanoi ja paljon muuta ja läksi lepäämään.
Tuhannet vuodet kuluivat. Ihminen unohti olevansa Jumalan kuva. Hän muisteli Jumalan sittenkin sanoneen: "Tässäpä sinulle muutama muistiinpano. Pistä ne kansiin ja ala tuomariksi." Katsoi ihminen peiliin ja huomasi Jumalan kovin tutunoloiseksi. "Kaunis kuin mikä. Minuapas onkin helppo rakastaa kuin itseäni. Ja tuo ruma naapuri joutaa tuosta helvettiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti