Aurinko laveerasi koillista taivasta aamunpunaisin sävyin, kun kaksi karvaista hahmoa tassutteli peräkkäin verkkaisin askelin kohti maitolaituria. Laituri oli tyhjä. Talon isäntä nukkui vielä sikeää unta ja emäntä vasta taitteli sukkiaan soreisiin jalkoihinsa.
Kissa hyppäsi maitolaiturille, nuuhkaisi eilispäivän maidontuoksuja, ojensi vasenta takajalkaansa, nuolaisi huolimattomasti oikeaa olkakylkeään ja katsahti taakseen ja näki, miten valkomusta toveri nousi verkkaisesti portaat ylös ja istahti, työnsi kieltään vähän suustaan ja pysähtyi kuin miettimään.
- Mau
- Miau
- Mau
- Miau
- Mau
Asia oli sillä selvitetty. Kissat nostivat takapuoltaan vuoronperään ja ruiskaisivat maitolaiturin seinään merkkinsä ja poistuivat paikalta yhtä vähin äänin kuin olivat tulleetkin. Kesäinen aamuyö oli kuullut tunnustuksen ja kätkenyt sen kauniisti kirkastuvaan syliinsä ja huuhtonut nousevan auringon valoon varjot tieltään pyyhkien. Asiasta ei enää koskaan sen jälkeen nau'uttu, lehtikään ei asian vuoksi sen koommin värähtänyt. Luonnossa oli asiat sovittu parhain päin ja kaikessa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti