Tulee aika, ettei voi puhua juurikaan tulematta väärin- tai kaksinymmärretyksi. Televisio, radio, tietokone, netti, juutuupi, feispuukki, vitteri: nämä synnyttävät aivan arkisista sanoista ja asioista aivan uusia käsitteitä ja merkityksiä nopeammin kuin voisi kuvitella. Muutamassa päivässä, jopa muutamassa tunnissa jokin sana tai ajatus voi saada aivan uuden merkityksen.
Ostin eilen soman, pienen kissimirrin, lahjaesineen, joka makailee tyynyllä. Provosoivasti esitin kassalla ostavani sen raukean mirrin ystävälleni. Kassaneidin kasvoille levisi soma puna ja veikeä hymy. Tuumasi, että kaikki miehet unelmoivat sellaisesta raukeasta mirristä. Yhdyin häneen.
Voisi kirjoittaa kokonaisen kertomuksen, joka kyettäisiin ymmärtämään ainakin kaksin mertityksin. Minäpäs aloitan, jatka sinä.
"Panin Saaran merkille jo keskustelun alussa ja yhdyin häneen. Otin suorastaan suuhuni hänen sanansa. Hämmästyin, kun Jorma nousi seisomaan, vaikka puheessa ei ollut mitään takaa päin vastenmielistä ajatusta. Saara kysyi, osaisinko rakentaa hänen mirrilleen kiipeilytelineen. Sanoin olevani puuseppä ja lupasin saavani jonkinlaisen tangon pystyyn varsin näppärin sormin. Saara jatkoi, että hänen misunsa oli varsin raukea, kun ikääkin oli jo tullut ja pahin villi oli jo ohi. Karvakin siitä oli jo alkanut lähteä, eikä se enää kovin suuriin puihin jaksaisi kiivetä. Jorma tarttui lahkeeseeni ja nykäisi ja halusi vetää käteensä uudet hansikkaansa, vaikka studiossa oli kovin lämmin. Saara otti vesiryypyn ja kaatoi samalla vettä päälleen ja hänen housunsa kastuivat läpimäriksi. Hän laski alleen kuivan pyyhkeen eikä ollut pienestä onnettomuudesta millänsäkään, vaan sanoi lähtevänsä illalla hakemaan kaupungilta uutta posliinia. Hän oli nimittäin aikonut muotoilla puutarhaansa pienen mättään posliinisammakolle..."
Mitä tässä enää voi sanoa, ettei tule väärinymmärretyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti