Matti oli jäätelökioskin kesäapulaisena. Tuli kuuma kesä ja asiakkaita riitti jonoksi asti. Pekalla oli myös kioski hoidettavana, vähän pienempi eikä niin suosittu, ja niinpä Pekka kysyi Matilta, josko tämä antaisi vähän omasta liikevaihdostaan Pekan pikkukioskille. Pekka oli nimittäin kuullut, että Matti tarvitsi rahaa uusiin onkivehkeisiin. Niinpä Pekka lupasi Matille, että jos saisi vähän Matin kioskista rahaa, hän voisi sitten ottaa siitä pikku siivun päältä Matin kalastustarvikkeisiin.
Tuli ilta ja aurinko laski. Laski myös Matti kioskinsa kassan ja hyvä päivä oli taas ollut. Niinpä Matti pisti muutaman paperirahan ja kourallisen kolikoita tyhjään tupakkalaatikkoon ja kiikutti laatikon Pekalle. Pekka tuli hyvin iloiseksi ja nappasi tupakkalaatikosta pari päällimmäistä seteliä ja antoi Matille.
Kioskin omistajat eivät huomanneet, että rahaa toisesta kassasta puuttui ja toisessa oli liikaakin rahaa. Mutta kun tuo touhu oli jatkunut koko kesän, alkoivat molempien kioskien omistajat ihmetellä, kun tilit eivät täsmänneetkään. Toisella oli enemmän kuin piti ja toisella vähemmän.
Asia selvisi ja Matti ja Pekka joutuivat koplauksistaan tilille. Kun pojilta kysyttiin, miksi he niin olivat tehneet, Matti antoi vastauksen: "Ei me hoksattu, että se oli jotenkin väärin."
Keskustelu ja motkotus jatkui vielä iltaan asti, mutta Matti oli jo poistunut paikalta, jättänyt Pekan ja kioskinomistajat keskenään kummastelemaan ja lähtenyt ongelle. Hyvät olivat uudet vehkeet: kalaa tuli niin perkeleesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti