Nuoripari astui ravintolaan. Mies katseli ravintolasalin yli itsevarmana ja hyvin tietäen, miten komea ja tyylikäs hän oli. Nainen seisoi hänen vierellään hiljaisena ja kovin kauniina. Hovimestari johdatti pariskunnan pöytään ja pian tuli tarjoilijatar ruokalistoineen, poistui ja tuli muutaman minuutin kuluttua takaisin.
- Mitäs saes olla murkinata?
Mies katsahti nopeasti tarjoilijatarta, mutta keskittyi taas tilaukseen. Juomaksi mies tilasi ("Jottae punaviinnii se olj mie muista, purkuntii tai kapernettii, mäne häntä kaikkii muistammaa. Pane sitä talon ommoo, kyllä se kelepoo).
- Alkupaloiksi tilaisimme aurajuustolla täytettyjä etanoita ja pääruuaksi maistuisi tuo kurpitsakermapedillä loikoileva teeri.
- Tuota täätettyy niljaketta taetaa olla juur nyt melekosen nihkeesti, mutta teyren mie olen tuola nähny lojuvan. Mie katon.
Kului puolisen tuntia ja tarjoilijatar asteli taas odottavan nuorenparin pöytään.
- Nyt on käynnä nii, jotta tuota teertäkkää ei täätettynä löytynnä, mutta isäntä ol ostanna toissa viikolla täätetyn ketun.
Mies katsoi hämmentyneenä tarjoilijatarta, sillä täytetty kettu kuulosti kovin erikoiselta ja eksoottiselta ruualta kaupunkilaisen makuun.
- Tilasin täytettyjä etanoita.
- Nihkeesti sitä näätti olevan. Parrii kehtoo pöytään kantoo kahestaan nököttämmää.
- Mitähän siinä ketussa sitten mahtaa olla täytteenä?
- Tuota minnen tarkalleen ottain tiijä, mutta jottai rassellii ja raatalankoo niissä tappoo olla täätetyissä elukoissa. Ja hieno se on joka tappaaksessa. Sen on täättännä tämän muakunnan kuulusin reparaattor, se Ijäksen Matti - oottako kuullunna hänestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti