Nykyaikainen siti-ihminen on vieraantunut puhtaasta vedestä yhtä kauaksi kuin kala kuivalta maalta. Puhdasta vettähän tulee hanasta, sehän on selvää. Tai sen voi ostaa kaupasta. Se on kirkasta ja raikasta ja valmista juotavaksi. Puhdasta vettä tulee lähteestä ja tunturipuroista. Myös vuoripurot ovat aivan oivallisia juomaveden lähteitä.
Mutta kaivetaanpas kaivo. Tunkeudutaan muutama metri maan sisään ja katsotaan, miten käy: tuleeko vettä. Muistan lapsena kaivelleeni saappaan kantapäällä pieniä kolosia ja muistan senkin, että nuo koloset täyttyivät nopeasti vedestä. Siksipä en juuri suosittele kaivonkatsojia varpuineen, sillä jos maassa on vettä, se osuu kyllä aivan varmasti myös monimetriseen kaivoon.
Kaivo on kaivettu ja se alkaa vähitellen täyttyä. Mutta mitä ihmettä: vesi on aivan ruskeaa ja savista, vaikka sen pitäisi olla kirkasta ja juotavaa, kun se kerran maan alla virtailee. Malttia! Annetaan kaivon täyttyä ja katsotaan viikon kuluttua uudestaan veden väriä. Hmmm. Samaa savivelliä se on vieläkin ja jano jo alkaa vaivata. Tyhjennetään siis kaivo. Kova homma ja hiki tulee ja omat nesteet valuvat hikenä tantereeseen. Mutta eipä hätää. Kun kaivo on täyttynyt muutaman kerran ja tyhjennetty yhtä monta kertaa, vesi alkaa vähitellen muuttua kirkkaammaksi. Kestää kuitenkin viikkoja ennen kuin vettä voidaan käyttää edes arkiaskareisiin saati juomavedeksi.
Ennen vesi nostettiin kaivosta. Tänäänkin vesi voidaan nostaa kaivosta ja pumpata syvältä maan alta tai suodattaa joesta tai järvestä tai se voidaan ostaa myös kaupasta. Mutta ensin se pitää saada juomakelpoiseksi. Jos joskus hanasta tulee harmaata tai sakkaista vettä, siti-ihmisen karvat nousevat pystyyn. Sanonpahan vain, että ei kannata hermostua. Lukematon määrä ihmisiä tekee kaikkensa, että tuo puhdas, juomakelpoinen vesi tulee kotiin asti yhtä hyvänä kuin se oli maailman luomisen aikoina.
Olen tehnyt elämäni ensimmäistä kaivoa siis. Olen seurannut, miten vesi vähitellen kirkastuu kovan uurastuksen tuloksena. Ei ole helppoa hommaa saada puhdasta vettä, mutta iloinen olen, kun sen joskus kirkkaana näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti