Kun jäät irtoavat lautoiksi ja seilailevat merelle matkalla sulaen kokonaan, lentävät merien yli taas joutsenet kaulat pitkinä, nokat keltaisina ja ääni kevään koiton kiimasta käheänä, laskeutuvat jäitten vapauttamille avovesille ja uivat kevyesti kuin vetovoimaa ei olisi koskaan keksittykään. Ku, ku,kui, kuiooonk, kuioooonk!
Pitkä matka on takana ja melko pitkä ja ilmoiltaan kylmenevä matka vielä edessä kohti pohjoisen järven pesimäpaikkaa. Kompassin suunnat ovat tarkasti päässä, magneettineula tuskin värähtääkään, kun lintu nousee taas siivilleen, matkaa tuokion ja laskeutuu parinsa kanssa levähtämään ja syömään sulaan veteen, nousee välillä tepastelemaan jäälautalle kuin räpyläjalkojaan viilentämään ja solahtaa taas takaisin veteen kaulaansa ojentelemaan ja höyhenpeitettään sukimaan.
Laulattaa. "Jos vain saisin jouten olla, jos vain saisin jouten olla..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti