Mies istui aivan hiljaa kivenmurikoista rakentamansa korokkeen päällä ja katseli kallioista maastoa. Kaukana kohosi jyrkkärinteinen mäki ja lähempänä maisemaa rikkoivat siirtolohkareet, joista kolme lähintä muodostivat kuin seljälleen kaatuneen E-kirjaimen. Oli äänetöntä. Paleli. Aamusta asti ei pienintäkään risua ollut juossut ohi, ei vesan vesaa. Mukana tuotu nuotio savusteli, mutta kipinääkään ei enää näkynyt. Viimeinenkin hiilinokare oli loppuunpalanut.
Kahahti. Mies herkisti kuulonsa. Susi vai kettu? Saattoi se olla myös ilves. Mutta noista karvakuonoista mies ei ollut lainkaan kiinnostunut. Nyt piti saada takkatulelle ruokaa, palelevalle ruumiille lämpöä. Koivu se saattoi olla, mutta leppäkin kyllä kävisi. Kuusennäreiden hän antaisi kipitellä suosiolla ohi. Ne saisivat vielä kasvaa ja vahvistua. Keskimmäisen lohkareen takaa näkyi jotakin vihreää ja valkoista. Mies painautui aivan maahan kiinni ja hamusi vetonarua käteensä. Ryypyn nuppi oli vedetty ylös ja tankin bensamäärä tarkistettu. Terä kiilsi aamulla teroitettuna ja laippa oli kiiltävä kuin helmikuinen lumihiutale.
Hasshhhhhss. Latvus työntyi kiven takaa aukiolle, ja miehen pulssi nousi ja korvissa jyskytti ja oli vaikea hengittää. Raskain askelin suuri, viisitoistametrinen koivu laahusti mitään pelkäämättä eteenpäin katse suunnattuna kohti aukean toisella laidalla välkehtivää kirkasvetistä lampea. Mies laski kymmeneen, antoi koivun rauhassa kävellä lähemmäs ja hyökkäsi ylös makuupaikastaan, kampesi sahansa käyntiin ja huusi täyttä huutoa: "Huraaaaaaa." Koivu yritti kiihdyttää vauhtia, mutta kivikkoinen aukio hidasti sen juuria ja mies iski raivoisasti sahansa puun kylkeen. Saha ulisi ja miehen sormet kävivät valkeiksi puristuksesta ja jännityksestä. Ryskyen kaatui suuri puu keskelle kivierämaata. Ääntäkään päästämättä se otti hennoilla oksanpäillään tukea, mutta oksat pettivät, vihreät lehdet pelmahtivat ja kahahtivat ja suuri puu oli kuollut.
Iloisesti rätisi tuli metsämiehen nuotiossa, ja suuri pino koivuhalkoa oli kotiin vietäväksi. Kylässä oli illalla aihetta juhlaan. Pitkä kylmä aika oli päättynyt ja pian suuret uunit lämpiäisivät ja ihmiset riisuisivat peittonsa ja nauttisivat alastomina ihanaisesta lämmöstä.
Jos kukat, ruoho, heinä, pensaat ja puut olisivat eläimen kaltaisia, kukkien saaminen maljakkoon teettäisi paljon työtä, kanien ja lehmien ja hevosten olisi juostava ruohoruokansa kiinni ja taltutettava heinänsä viekkaudella syötäväksi, polttopuun hakeminen metsästä olisi työtä ja tuskaa tai sitten luvanvaraista metsästystä kuin nyt vaikkapa hirven metsästys on. Oli Luoja kaukaa viisas ja ihmiselle armollinen, ettei lihasta lämmitysainetta suunnitellut ja puusta pelkkää ruokaa. Oli Luoja kaukaa viisas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti