Minä olen mainosmies. Suunnittelen, hahmottelen, piirtelen, kirjoitan, sommittelen erilaisia viestejä, joiden tarkoituksena on saada ihminen ostamaan ja kuluttamaan, luopumaan keräämistään ja tienaamistaan lanteista ja seteleistä jonkun toisen hyväksi, mutta myös omaksi iloksi ja elämän mukavuuden ylläpitämiseksi. Asemoin kauniita kuvia hyvien tekstien kanssa mainiolle paperille ihmisten luettavaksi. Kiitos ei tosin aina ole kovin kaksinen.
- Tuota paskaa sitä tulee laatikkokaupalla.
- Kuka noita lehtisiä jaksaa lukea?
- Pelkkiä mainoksia taas...
Ja tuota rataa. Moni ei edes ujostele sanoa minulle noita asioita, vaikka tietää hyvin työni ja leipäni lähteen. Onneksi minä tiedän totuuden ihmisen elämästä. Ähäkutti. Jos mainospostin lähettäminen yhtäkkiä lakkaisi, tulisi uupelo elämä eteen. Olisi vaan pakko ostaa sitä, mitä sattuu eteen tulemaan, kun ei mistään muusta tietäisi. Tuota yritettiin iskostaa ihmisten mieliin rajanaapurissamme Neuvostoliitossa vuosikymmenten ajan, mutta niin vaan nousi kansa kapinaan ja panssarinteloille vapauden perään huutamaan.
Mainoslehtinen on siitä mukava, että se ei huuda eikä häiriköi. Se vain on nättinä ja täynnä tietoa monesta mukavasta asiasta. Tehdäänpäs pieni testi. Kun seuraavan kerran ajattelet ostaa jonkin esineen tai laitteen, mene suoraan kauppaan vaan, äläkä ollenkaan etsi tuotteesta tietoa lehdistä tai netistä tai esitteistä tai mainoslehtisistä. Menet vain kauppaan siltä istumalta ja kysyt vaikka: "Onko teillä Horna-saunankiukaan aluslevyä?" Muistelet, että sellaisia on joskus jostakin saanut ostaa. Siis jos tuollaista tarvitset. Jos ei ole, aja seuraavaan kauppaan tai seuraavaan kaupunkiin tai seuraavaan maahan ja kysele kautta kylpevän maailman, olisiko heillä Hornaa. Juuri tuon takia minä teen aamusta iltaan töitä. Juuri siksi teen tätä työtä, että ihmiset voisivat vertailla tuotteita ja hintoja keskenään kätevästi kotona joko lukemalla lehtisiä tai katsomalla netistä.
Joku sanoo nyt, että ne lehtiset ja muut mainokset laitetaan tuotteen hintaan vähän kuin päälle, lisäämään ja nostamaan hintaa. Ajatellaanpas taas sitä toista vaihtoehtoa. Joku valmistaa Amerikassa auton, hienon kuin mikä. Sen ostaa naapuri ja toteaa auton hyväksi ja mainioksi. Päätetään valmistaa tuhat samanlaista autoa. Siinä ne ovat kauniissa rivissä autotehtaan pihassa. Tai eivät aivan kaikki. Sata ensimmäistä on myyty sadalle naapurille. Ja siihen se kylä sitten loppui. Naapurikaupunkilaiset ostaisivat varmaan loput, mutta kun eivät tiedä koko autosta mitään. Ensimmäinen auto oli se kallein, seuraavat sata jo paljon halvempia ja nuo yhdeksänsataa jäljelle jäänyttä jo huomattavan edullisia ensimmäiseen verrattuna. Olisipa mukava, jos joku pudottaisi postilaatikosta nätin lehtisen: "Myytävänä hieno auto edullisesti naapurikaupungin autotehtaan pihalla. Valinnanvaraa on!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti