Ennen kuin keksittiin nimitys tekojää, puhuttiin keinojäästä. Muistelen joskus kuulleeni sellaisen tilaston, jossa verrattiin Suomen ja Ruotsin jäähallien määrää. Suomessa oli tuolloin kaksi jäähallia ja muutamia kymmeniä keinojäitä Ruotsin kymmeniä jäähalleja ja lukemattomia keinojäitä vastaan. Ruotsalaisilla oli enemmän rahaa valmistaa keinojääkenttiä ja -halleja.
Kun joulukuuseen suihkutetaan teko-/keinolunta, ei sitä tehdä millään lumitykillä, vaan ruiskutetaan painepullosta. Eikä se ole mitään oikeaa lunta, vaan jotakin muovisekoitetta. Sähkökynttilöitä ei valuteta steariinista, vaan ne puristetaan muovista. Tekohampaita ei vuoleskella vaikkapa lehmän hampaista ihmissuuhun sopivaksi, vaan ne muovaillaan joko metallista tai muusta suussa sulamattomasta aineesta. Mutta tekojääpä onkin oikeaa jäätä. Se on tehty luontoa matkien tavallista vettä jäähdyttämällä ja jäädyttämällä. Ja niin kuin minä lapsena ja vielä vähän vanhempanakin mietin, miten ihmeessä keinojää saatiin luistamaan oikean jään tavoin. Miten muovi kesti luistimen alla?
Elin keinojään illuusiossa, kunnes kyllästyin koko ajatukseen tietoisuuden rajamaille laskeutuessani ja kaadoin lasin puolilleen vettä, kolmasosan Koskenkorvaa ja heitin sekaan muutaman keinojääkuution jääkaapin pakastelokerosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti