Olen alkanut voida pahoin kaiken väkivallan edessä. Televisiosta en suostu enää katsomaan, miten ihmistä kiusataan. Olen siis ylittänyt väkivallan saturaatiopisteen. Nyt ei enää.
Jos ihminen käyttäisi prosentin (miksi ei samalla sata) siitä rahasta ja energiasta hyvän tuottamiseen, minkä hän käyttää pahan miettimiseen, tämä maailma olisi jo kauan sitten ollut paratiisi. Noin leikisti ajatellen.
"Merestä ihminen tullut on." Tuolla ajatuksella Lahtinen sai Hietasen mielikuvituksen kovasti liikkeelle."Ahvena." Ihmisen geenit siirtyivät meren aalloilta maankamaralle ja taistelu elintilasta alkoi välittömästi. Vahvimmat selviytyivät ja näiden geenit siirtyivät sukupolvelta toiselle. Ja jos eivät olisi siirtyneet, ihmiskuntaa ei enää olisi. Olisimme lisääntyneet ja täyttäneet maan ja tuhoutuneet tilanpuutteeseen. Tuota meille opetetaan ja sanotaan, että sotia pitää olla ja tappaa pitää, ettei vallan mahdottomaksi väkimäärä karkaa. Mutta vaikka kuinka vihaisit ja ampuisit naapureita hengiltä, pieni on sinun voimasi luonnon voimien rinnalla. Yksi henkäisy, ja kilttikin ihminen kaatuu. Yksi pyyhkäisy, ja ihmiskunta on kontallaan tai peräti hengetönnä. Ei tasapainon ylläpitämiseen tarvita väkivaltaa.
Luonto ei ole väkivaltainen. Se vain on lakiensa (mitä ne sitten ovat) alainen ja toimii niin kuin toimii selittämättä ja ilman suuria suunnitelmia. Minä uskon luonnon voimiin, mutta en väkivaltaan. Minä uskon, että jonakin päivänä syntyy väkivaltageenitön ihminen, joka jatkaa sukua intohimoisesti ja täyttää maan. Syntyy paratiisi, jossa taudit jylläävät ja luonto ärähtelee, mutta ihminen on onnellinen. Ei tarvitse pelätä, että joku tulee ja tekee pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti