Viisaita miehiä

Muistan lukeneeni jonkun isän pojan sanoneen kutakuinkin näin:"Jos olisin nuorena tiennyt, miten viisas isäni on, olisin seurustellut ja keskustellut hänen kanssaan paljon enemmän." Minä muistan omasta varhaisnuoruudestani myös kaksi viisasta miestä, joiden viisauden ymmärsin vasta paljon myöhemmin. Kirjoitan nyt molemmista imperfektissä, koska toisesta en nykyisin mitään tiedä ja toisen tiedän kuolleen auto-onnettomuudessa.
Toinen näistä miehistä oli Juhana Malkamäki, uskonnonopettajani. Hänellä oli tapana puhuessaan kostuttaa huuliaan nopeasti kieltä näyttämällä kuin lisko ikään. Vertaus on huono henkilölle, mutta hyvä kuvastamaan tilannetta. Luokallani oli muutama poika, jotka halusivat ja osasivat keskustella. Koska minulla tietyistä syistä on paljon luokkakavereita, seuraavat henkilöt olivat kuka milläkin luokalla luokkakaverina, mutta kuitenkin aina mukana osallistumassa keskusteluun, kun sellainen aikaan saatiin: Esko Mitronen (nyk. Mitrunen), Visa Vilkuna, Ari Mannila, Paavo Ojala... Olihan meitä ja mielipiteitä. Usein sovimme jo tunnin alussa, että höynäytettäisiin Malaka juttelemaan, jotta tunti kuluisi rattoisammin kuin vaikka islamin kulkua seuraamalla. Ja aina saatiin Juhana Malkamäki lankaan ja keskustelu käyntiin. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kävikin aivan päinvastoin. Malkamäki osasi viedä keskustelun aina asialliseen ja opettavaan, kehittävään suuntaan. Jos on kuunteleminen hyvä tapa oppia uusia asioita, keskusteleminen hyvässä seurassa kehittää myös omaa ajattelua.
Nivalan yhteiskoulun rehtori Eero Laukkanen oli auktoriteetti, jonka sanaa uskottiin ja jonka puhuttelua sekä pelättiin että arvostettiin. Muistan, etteivät nuo puhuttelut olleet pelkkää nuhtelua, vaan niissä oli paljon kasvatusta, opetusta, kannustustakin. Aika usein hänen edessään seisoin milloin mistäkin syystä, mutta koskaan hän ei minua hyljännyt. Kun sitten tietyistä syistä erosin lukiosta, tapasin hänet muutamaa viikkoa myöhemmin postin edustalla. Hän otti minua olkapäistä kiinni ja pyysi tulemaan takaisin. Hän tiesi eroni syyn hyvin. "Kyllä me se asia saadaan järjestykseen." Niin hän sanoi. Muistan vastanneeni, ettei sitä asiaa saada järjestykseen enkä mennyt takaisin.
Vuosia myöhemmin taas huomasin, kuinka viisas mies hän oli ja kuinka paljon minua paremmin hän tiesi, että asioita voisi järjestellä. Mutta nuoruuden ehdottomuudella en häntä juuri uskonut. Monta kertaa silloinen päätös on kaduttanut jälkeenpäin. Kannattaisi aina kuunnella viisaita miehiä.