Tekisi mieli järjestää juhlat, sellaiset yleiset, johon kaikki voisivat tulla. Tekisi mieli kutsua sinne hyvät ystävät ja tutut ja puolitutut ja vähän oudommatkin. Ihan vaan juhlimaan ja hauskaa pitämään.
"Soita numeroon 010101 heti. Sinulla on vielä minuutti aikaa. Jos tiedät, mikä on Suomen pääkaupunki, voit voittaa 10.000 euroa. Ja viikon päästä summa on kasvanut miljoonaan. Mutta silloin ei enää Helsinki (uuuupsssssssshit)riitä, vaan sinun pitää tietää, mikä oli Suomen pääkaupunki ennen Hellsinkiä. Wauuuuuuuuu. Jeeeeeeeeee. Soita heti. Sinulla on vielä kolkytsekkaa aikaa. Nyt heti luuri käteen ja rahaa tulee. Ajattele, miltä tuntuu voittaa miljoona. Musta se on sairaan iso kasa rahaa. Siis mikä on Suomen helsinki eiku mikä on Suomen pääkaupunki ja nyt nopeesti vaan sieltä sohvalta ja jääkaapilta soittelemaan tänne ja ssiiikaaaasuuuuri setelinippu oottaa just sua plääääääääääh ja hengästys..."
Tekisi mieli järjestää juhlat. Ja järjestänkin. Mutta en jaksa höpöttää asiasta puolta tuntia ja laittaa tuhatta tekstiviestiä ja vakuuttaa, että juhlissa on kivaa ja nastaa ja jos tuut, voit voittaa vaikka mitä. Miksi juhliin ei enää tulla, jos kutsu toimitetaan juhlijoille vain kerran niin kuin ennen tehtiin? Miksi pitää sama asia toistaa joka päivä parin viikon ajan, että ihmiset uskoisivat. Minähän olen mainosmies. Kyllä minun se pitäisi tietää. Se on telkkarin vika. Se on telkkarin nujerruskampanjaohjelmien vika, että ihmiset passivoituvat valmiiksi purrun puuron nielentään.
Tekisi mieli järjestää juhlat. Ja järjestänkin. Mutta olen siellä ihan yksin yhden tekstiviestin kampanjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti