Keskustelu puolesta ja vastaan virisi vilkkaana viinereiden maistelun lomassa aamutuimaan kahvipöytäpalaverissa. Useimmat eivät uskoneet, mutta minä uskon vieläkin - nojapyörään.
Nivalan yrittäjäpalkinto oli tänä vuonna päätetty antaa Savenmaan perustajalle, Pihlajamaan Hannulle. Hannu tietää aivan varmasti, mitä yrittäminen tarkoittaa. Ja tuskinpa kovin moni mies on tuonut katukuvaan yhtä monta uutuuden villitystä kuin Hannu. Jo vuosikymmeniä sitten ala-asteikäiset hankkivat potkulautoja Hannun maatalouskaupasta siihen tahtiin, ettei niitä juuri enempää olisi kylän raitille sopinut. Ja nyt on sama vauhti ollut vuosikausia mopojen kanssa.
Nyt sitten on ihmetelty jo useiden kuukausien ajan matalalla matavaa valoefektiä pyöräteillä. Mikä kumma oudokas se siellä maata myöden matelee? Mr. Möreä-ääni, Pihlajamaan Hannu siellä seljällään maaten poljeskelee pitkin teitä rennossa asennossa melkein nukkumasillaan.
Nuo Hannun kauppaamat nojapyörät eivät vielä ole kovin laajaa suosiota saaneet, mutta ajoasento näyttää varsin mukavalta. Siitäpä keskustelimme aamusella. Suurin osa pöytäkunnasta oli sitä mieltä, ettei tuosta härvelistä suurta menestystä tule koskaan. Hintaa pidettiin liian korkeana. Minä taas olin toista mieltä. Ja samaa mieltä. Hinta on korkea, mutta pyörä varsin mukava ja erittäin hauska ajettava. Olen kokeillut. Joku kysyi, miksei sitten moottoripyöriä rakenneta samanmoisiksi maattaviksi menopeleiksi, jos asento on kerran hyvä. Perustelin sitä motoristien huvittelunhalulla. Onhan selvää, että kun motoristi on pitkän viikonlopun juhlimassa jossakin rallissa mitä erilaisimpien virvokkeiden kanssa, on varsin vaarallista peliä lähteä sitten kotimatkalle makuuasennossa. Nukkumatti tulee melko varmasti.
Vaatii tosin rohkeutta ajella vain muutaman sentin korkeudella maasta. Senhän todistaa jo sekin, ettei maailmassa ole kuin reilu 20 formulakuljettajaa;-) Eivät siihen kaikki kykene, eivät siihen kaikki rohkene. Mutta kyllä Hannu uskaltaa. Ja toinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti