Ortodoksipapin luokse tuli vanha, hampaaton mummo synnintunto selkää entistäkin enemmän kyyryyn painaen. Mummo halusi tunnustaa nuoruutensa hairahduksen, kun tunsi taivaan porttien jo helisevän auki lukostaan. Hän kertoi papille yksityiskohtaisen tarkasti, mitä oli tullut tehneeksi virkeinä nuoruuden päivinä. Pappi lupasi vanhukselle synninpäästön. Muutaman päivän kuluttua muori tuli takaisin ja halusi taas tunnustaa erheensä ja poikkeamisensa kaidalta polulta ja tarinoi entistä yksityiskohtaisemmin samat synnit. Pappi lupasi, että synnit on poispyyhitty ja iäksi unohdettu ja vanhus voisi mennä hyvillä mielin kotiinsa.
Kun muori oli viidennen kerran käynyt kertomassa aina vain värikkäämmin sanakääntein syntinsä papille, tämä kysyi, eikö vanhus muistanut jo nuo synnit moneen kertaan tunnustaneensa.
- A vot mie tuon tiijän. Mut teijä kans on tuota niin ylen äijält tsomaine muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti