Oletetaanpa, että olen karjaton maanviljelijä. On peltoa ja metsää, koneita ja laitteita. Mutta kaikki peltoon laitettava lannoite on ostettava muualta, kun ei ole niitä eläimiä, jonka lantaa voisi peltoon levittää. Naapurissa sitä vastoin on suuri navetta ja useampikin lietesäiliö, josta lientä riittää minunkin peltoilleni, ja jo vuosien ajan yhteistyö on toiminut vallan mainiosti. Minun tilaltani on toimitettu naapuriin viljaa eläinten rehuksi ja naapuri puolestaan levittää lietettä pelloilleni tarpeen mukaan.
Oletetaanpa, että olen myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Asiat sujuvat hyvin ja yhteisymmärrys on sanoinkuvaamaton. Kaavoitus hoidellaan kätevästi eikä pelkoa ole, että minun tai naapurini maita kaavoitettaisiin rivitaloalueiksi tai teollisuuden tonttimaaksi.
Mutta sittenpä naapurini todellinen hallitsija, vaimo Inkeri heittäytyy hankalaksi ja sanoo miehelleen Sepolle, ettei tuonne naapurin pelloille levitellä enää pisaraakaan lietettä. "Se on loppu nyt! Pyrin valtuustoon ja pistän teidät äijät kuriin." Kunnallisvaalit ovat siis tulossa ja jokainen tietää, että seuraavalla valtuustokaudella puidaan tärkeitä uusjakoasioita ja maankäytön probleemeja. Mitä minun pitäisi tehdä? No. Haenpa tallista suurehkon traktorin, ajan naapurin makuuhuoneen ikkunan alle ja työnnän rehukouran ikkunasta sisään, tartun sillä Inkeriä niskasta ja nostan hänet lietesäiliöön. Irti en päästä ennenkuin Inkeri varmasti lupaa ottaa avioeron, muuttaa Ruotsiin ja pitää turpansa kiinni. Vaikka vahingot naapurin talossa ovat varsin mittavat, muutamia kanoja, koira ja kissaperhe tallautuvat traktorin renkaisiin, Inkeri ei asetu vastahankaan ja Seppo suorastaan hykertelee. Sitten elämä jatkuu normaalisti kuin ei koskaan olisi edes lietteestä keskusteltu. Inkeri unohtuu Ruotsiin ja vaipuu koomaan kaikessa hiljaisuudessa.
Eihän noin voi käydä oikeassa elämässä. Ehhehhehheheh.
Ranskassa on tulossa presidentinvaalit ja Sarkozy haluaa voittaa vaalit keinolla, millä hyvänsä. Ja tulipa oiva mahdollisuus nousta sankariksi ja kansan vapauttajaksi. Ei tosin oman kansan, vaan välikö hällä. Toisella rannalla on Libya liekeissä ja sinne on hyvä mennä hämmentämään muutamalla lentokoneella, napata Gaddafia niskasta kiinni ja huiluttaa vähän öljysammiossa ja heittää mäelle. Jos tuossa touhussa muutama ulkopuolinen kuolla kupsahtaa, suuren asian rinnalla muutama mitätön ihmishenki ei paina öljytynnyriä enempää. Kyllä niin on, että nestettä pitää olla, jotta rattaat pyörivät: lietettä tai öljyä. Akat syrjään, kun miehet pelaavat politiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti