torstai 17. maaliskuuta 2011

Marin hunajaa

Suurien kaupunkien ja kohta pientenkin riesana ovat pää pöllyssä kulkevat arvaamattomat ihmiset, jotka nälissään ja viluissaan lämpimikseen ja mahantäytteeksi varastavat kaupoista ruokaa ja vaatteita ja myyvät ne kujilla ja toreilla puoli-ilmaiseksi vain saadakseen päänsä taas sekaisin, jotta kestäisivät ikuisen nälän ja vilun. Kyllä ihmisten pitäisi syödä enemmän hunajaa.
Jos kaikki maailman ihmiset söisivät hunajaa, kaupoissa olisi pitkät rivit hunaja-astioita vain ostajaa odottamassa. Kauppias siinä tienaisi. Ja jos kaikki maailman kukkakedot olisivat täynnä kukkia, ei jäisi juurikaan tilaa viljellä mitään typerää hamppua, kun mehiläisetkään niistä eivät välitä. Ja kukat kasvavat melkein missä vain ja käytännössä ihan ilmaiseksi. Niinpä kaikki maailman maattomat ja eduttomat ihmiset voisivat kyhätä mehiläiskennoja ja separoida hunajat purkkeihin ja toimittaa kauppoihin ja saada tuolla keinoin elämälleen virikettä ja jatketta toimeentuloon. Sanotaanhan, että puutarhanhoito virkistää mieltä ja on tärkeämpää kuin purjehdus, joka sekään ei kuulemma ole kovin tärkeää.
Unikonkukka on vallan kaunis. Siitä mehiläiset varmasti pitävät. Joku voisi keskittyä suotuisilla alueilla unikonkukkahunajaan ja välittää sen sitten luontaistuotekauppoihin tai apteekkeihin, jossa sitä voitaisiin joko myydä huvittelutarkoituksiin tai lääkkeeksi mitä erilaisimpiin vaivoihin ja kolotuksiin. Sanotaan öljyn loppuvan maailmasta lähivuosikymmeninä. Mutta kukat kukkivat ikuisesti ja mehiläiset jaksavat lentää ja pörrätä. Uskonpa vakaasti, että hunajassa on maapallon tulevaisuus. Kun atomivoimalat tuottavat vain ikäviä mikrosiiverttejä ihmiskunnan kiusaksi, nuo mustakeltaiset mikro-Eevertit vain keräävät mettä ja maustavat ihmisen aamupuuron kerrassaan syötäväksi.
"Osta Marin hunajaa. Siinä on kukkaketojen raikkaus ja villit viilikset."

Ei kommentteja: