Herra Äksä varasti Suomen virallisesta rahanlyömäämöstä, rahapajasta 160.000 euroa. Lantteina. Sanoi kantaneensa kolikot ulos kostoksi esimieheltä saamastaan huonosta kohtelusta. Suurin kerralla ulos kuljetettu kolikkomäärä oli niin painava, ettei sitä jaksanut edes kantaa, vaan se kulki kätevästi pyörällisessä matkalaukussa.
Puolustus väitti, ettei mies ollut rahaa varastanut, kun se ei varsinaisesti ollut vielä kulkenut Suomen Pankin kautta, vaan mitä lie olleet metallipaloja, joissa oli rahan kuvia. Syyttäjä ei tuota niellyt, vaan sanoi lanttien olevan rahaa samalla hetkellä, kun ne rahapajasta oli ulos kärrätty. Lakimiehet aikansa viilasivat pilkkua, kunnes syytetty, herrä Äksä puhkesi puhumaan.
- Oikeastaan en niitä kolikoita varastanut, vaan vain vähän lainasin. Joka ilta kävelin suoraan Nesteen baariin kolikkolaukun kanssa ja pelasin lainaamillani kolikoilla pajatsoa. Monena iltana olin vähällä voittaa ja joskus sattui pajatsonhuoltajan säädöt minulle mieluisiksi ja meni jopa muutaman kerran keskelle. Jos jotakin voitin, voittorahat käytin sitten ovensuun yksikätiseen ja siinä olen kavereittenkin mielestä tosi onneton.
Viimeisen ulos kärräämäni kassillisen löin sitten aabeeceen pajatsoon ja nyt, nyt olen rehellinen: kertaakaan ei edes ollut lähellä mennä keskelle.
Oikeussalissa kaikki olivat hiljaa. "Ei kertaakaan keskelle." Nuo sanat kaikuivat marmoripaasista kuin syytökset raha-automaattiyhdistystä päin. Puolustus puuttui välittömästi tuohon tunteeseen: "Kaikki, joka ikinen lantti palautui siis valtiolle." Oli hetken hiiren hiljaista. Jokainen kuuli syyttäjän suunnasta hennon nyyhkäyksen: "Ei kertaakaan keskelle." Syyttäjääkin alkoi säälittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti