Niinä päivinä ja öinä oli paimenia kedoilla ja metsissä, mutta mikään ei auttanut suuren ja armottoman vihollisen edessä. Marian oli lähdettävä, pakattava vain aivan tarpeellinen, kapaloitava lapsensa ja otettava se seimestä makaamasta ja kompuroitava pimeään pakkaseen. Kävi kuninkaalta käsky: evakkoon.
Maailman läpi on kuninkailta käynyt käsky jos toinenkin milloin verollepantavaksi, milloin evakkoon vieraille maille vihollisen alta, milloin nälkää pakoon merten taakse, milloin veljeä vastaan taistelukentille, milloin vihollista vastaan rintamille.
Milloin käy kuninkaalta käsky: rauhoitutaanpas ja voidaanpas hyvin. Milloin käy kuninkaalta sellainen käsky? Ei milloinkaan.
On pakko heittäytyä anarkistiksi ja päättää omasta onnestaan aivan itse. Niinpä annan itselleni käskyn rauhoittua, hiljentyä, lopettaa sodat, joita käyn, palauttaa maat, jotka olen naapuriltani anastanut, purkaa pystyttämäni piikkilanka-aidat maitteni rajoilta, ruokkia nälkäiset ja vaatettaa alastomat, antaa rauhan ystävilleni ja vihollisilleni...
Hyvää joulua siis ja rauhallista uutta vuotta. Tästä se lähtee;-)
2 kommenttia:
Hyvää joulua ja uutta vuotta sinnekin!
Kiitos. Ja erikoisen hyvää joulua sinulle, Tomi.
Lähetä kommentti