Kerrotaan tarinaa, että jossakin itäsuomalaisessa pikkukaupungissa pidettiin pientä kauppaliikettä, jonka ikkunassa paloi punainen valo ja samettiverhot oli vedetty tiukasti kiinni. Näyteikkunoita ei siis ollut somistettu millään muulla tavoin kuin pienen pienellä kyltillä: "Hanuritunteja uusin soittimin."
Kävelipä sisään isoäiti ja halusi ostaa tyttärenpojalleen muutaman hanuritunnin joululahjaksi. Myyjä ymmärsi isoäidin toiveen ja silmää iskien totesi, jotta toki pojan piti oppia soittamaan ja hanuria näppäilemään.
Joulu tuli, pukki kävi ja poika sai lahjakorttinsa. Jo ensimmäisenä arkipäivänä nuorimies käveli innoissaan kohti uutta harrastusta. Olihan toki parempi aloittaa soittaminen seitsemäntoistavuotiaana kuin ei koskaan. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan, tuumi poika mumminsa tavoin ja astui sisään liikkeeseen.
Arvata saattaa, että parin tunnin kuluttua ulos astui iloinen ja reipas nuorukainen, joka oli vetäissyt hanurista elämänsä ensimmäiset, oikeat soinnut.
Kotiin päästyään poika pirautti heti isoäidilleen ja kiitti tätä hienosta lahjasta. Mummi halusi tietää, miten pitkälle ensimmäisellä soittotunnilla oli päästy, ja iloisena kuin peipponen poika kertoi hienosta kokemuksestaan.
- Tutustuimme vasta soittimiin. Minä sain kokeilla Vili Vesterisen mallia ja opin jo soittamaan e-duurin ja a-mollin.
PS.Ota tästä opiksesi sinäkin. Soittoharrastus on elämänmittainen ilo. Osta siis lahjaksi musiikkia sinäkin äläkä aina vain ajattele pelkkää syömistä ;-) ;-) ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti