"Tuon näkönen mies saa aina naisen ku naisen." Noin sanoi Luomaan Hente Kassun musiikkikaupan levyhyllyn ääressä. Kädessä oli Michael Jacksonin uusin älppäri. Katsoin kuvaa ja olin samaa mieltä: musta, kaunis, ja kohtalokkaan näköinen nuorimies kiharaisine hiuksineen sulaisi naisen sydämeen kuin suklaa kesähelteellä farkkujen taskuun. Tiesin laulajan nimen ja muistin viiden veljeksen poikakuoron: Jokisen viitoset (suomentajan huomautus). En ollut silloin kateellinen Michaelille, koska minulla oli uusi, suuri rakkaus ja elin elämäni onnellisia hetkiä. Ja Michael oli niin kaukana suuren meren toisella puolella arjen ulottumattomissa.
Vuodet kuluivat ja laulaja vaaleni ajan saatossa kuin monille muillekin muistoille käy. Hente muutti jonnekin etelään. Musiikkikauppias kuoli ja haudattiin.
Eilen illalla poikani ilmoitti minulle: Michael Jackson on kuollut. Makasin sängyllä rakkaudesta raukeana sen saman naisen kanssa, jonka seurassa ensimmäisen kerran tutustuin juuri kuolleeseen popin kuninkaaseen.
Niin ne vuodet menevät. Taakse on jäänyt paljon muistoja, kuvia mieleen ja albumiin. Yhdessä elettiin tavallaan kaikki me tarinan ihmiset. Toiset lähtevät, toiset jäävät vielä hetkeksi.
Sen näköinen mies sai varmaankin aina naisen kuin naisen, miksei miehenkin. Mutta en ole vieläkään kateellinen. Minulle sattui kaikesta päätellen hiukkasen parempi osa - epäilemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti