Minulta kysyttiin, mistä unelmoin, mitä haluaisin joskus tulevaisuudessa tehdä. Haluaisin hypätä lentokoneesta. Harrastin laskuvarjourheilua joitakin vuosia sitten, mutta sitten harrastus jäi. Kävin Oulunsalossa pääasiassa, mutta myös Ylivieskan lentokenttä oli meidän hyppääjien vilkkaassa käytössä. Meillä oli myös oma track-joukkue 4H (terveisiä vaan neljähooharrastajille, että on sitä luomua minussakin hiukkasen). Tuossa joukkueessa hyppäsivät Heikki Hautala, Antti Hantula, Hannu-Pekka Havisto ja minä, Hannu Hartikainen. Muistelen, että jonakin pääsiäisenä 4H voittikin jonkin leikkimielisen kisan Oulunsalossa. Ja vaikka ei olisi koskaan voittanutkaan, mukavaa meillä oli.
Ystäväni pyysi minua laskettelemaan. Sanoin, että se on minulle liian vaarallista puuhaa. Miestä nauratti, kun tiesi laskuvarjoharrastuksestani. Vai että vaarallista. Minusta on vaarallista kaatua satasen vauhdista kovalla maalla sukset jalassa ja sauvat kädessä, mutta ei vaarallista pudota 200-300:a lentokoneesta. Ajattele itse.
Ajan moottoripyörällä näin kesäisin lähes päivittäin. Ajoin moottoripyöräkortin siis 16-vuotiaana. Ajelin lainapyörillä, kunnes sitten reilusti parikymppisenä ostin oman ensimmäisen pyörän. Sitten pidin pitkähkön tauon ja nyt taas olen palannut hyvän harrastuksen pariin. Mukavat asiat vaan ovat sellaisia, että niistä voi unelmoida ja haaveilla läpi elämän. Ihan kaikkea ei varmaankaan tarvitse kokeille elämänsä aikana tietääkseen, mistä pitää.
Muutamia vuosia sitten menin liitovarjokurssille ja lensinkin muutaman lyhyen lennon, mutta en jäänyt koukkuun tuohon varsin miellyttävään lajiin. Pelkään lentämistä. Ja pelkään korkeita paikkoja. Mutta laskuvarjolla hyppäämistä en pelkää. Se on mielestäni kaikista ilmailulajeista turvallisin (en tunne tilastoja). Joku on kysynyt minulta, miksi jättää toimiva lentokone kesken kaiken, mutta sen verran tilastoja olen minäkin lukenut, että nousu ja lasku ovat lentämisessä niitä vaarallisimpia vaiheita. Siksi on hyvä puolittaa tuo riski poistumalla vielä lentävästä koneesta.
Moottoripyöräily muistuttaa paljon laskuvarjohyppäämistä. Siinä ilmavirta liikuttaa sinua ja voit vaikuttaa ilmanvastukseen omalla vartalollasi. Vain muutama neliösentti kumia yhdistää maahan.
Skydiver never dies. Ei ainakaan ihmisen sielusta. Ja koska unelmoin aina hyppäämisestä, ajan moottoripyörällä. Sillä pääsen ilmavirtaan omalta pihalta eikä tymä haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti