Mistähän johtuu, että armeijassa käännytään enemmän vasempaan, mutta katsotaan taas pääsääntöisesti oikeaan päin? Ja marssiessa oikeasta ei puhuta mitään, vaan tahti huudetaan aina vasemmalle: vasen, vasen, vasen, kaks (tämä on oikea), kolme... Tuo tuli mieleeni, kun ajattelin omaa äänestyskäyttäytymistäni. Minusta ei ole koskaan tullut minkään puolueen miestä. Minunlaistani taidetaan politiikan piirissä kutsua tuuliviiriksi.
Nuorena poikana kävin harvakseltaan kokoomusnuorten kokouksissa ja kävinpä kerran maistamassa alkoholijuomaa oikeistonuorten juhlissa jollakin metsästysmajalla. Siitä majasta muistan vain seinällä roikkuvan karhuntaljan ja vetämättömän takan ja työväestöä halventavan puhetyylin humalan läpi. Sitten yhdessä kokouksessa naurettiin minun kantamalleni E-liikkeen muovikassille ja sain tarpeekseni mokomasta. En ymmärtänyt, mitä huvittavaa oli E-liikkeessä, josta leskiäitini haki minulle joka päivä ruokaa ja joka lupasi äitini kuoltua lahjoittaa hänelle vielä osuuskuntalahjana ruumisarkun (jäi sekin kuitenkin saamatta, kun tuli 90-luvun lama ja koko E-liike hävisi kuin pieru Saharaan).
Tapasin kylän keskiolutbaarissa mukavan nuoren miehen, jolla oli paljon punaista materiaalia ja jopa itärajan takana painettua kirjallisuutta. Luin niitä lehtisiä vähän aikaa ja sain silloin tällöin postissa lukemista lisää. Naapuripitäjän pioneereissa oli kaunis tyttö ja ihastuin ja olin hyvinkin voimakkaasti aatteen vallassa jokusen kuukauden. Mutta niin suhde kuin orastava aatekin kariutui ja olin jälleen poliittisesti tuuliajolla. Ja olen edelleen. Olen äänestänyt näinä vuosina kokoomuksen ehdokasta, vihreitä, varmaan liberaalejakin, mutta en kai sentään ketään keskustalaista.
Käveleskelin eilissä päivänä torilla ja vertailin vaalimainoksia. Eurooppaan pitäisi joku laittaa parlamenttia ylläpitämään, mutta en tuntenut yhtä ainutta kuvien esittämistä mainioista ihmisistä. Osa heistä oli ennakkoluulottomia, osa eteenpäin pyrkiviä, osa innokkaita, suurin osa ahkeria ja sosiaalisia, toiset taas vahvasti verkottuneita ja verkostoituneita. Sitten näin lapsuudesta tutun Hangon keksin ja päätin palata taas ehkä vain väliaikaisesti punaiseen leiriin. Annoin myöhemmin iltapäivällä oteääneni Nivalan kaupungintalon kopissa Mitrolle, entiselle papille, nykyiselle hylkiölle. Mitro on ehdokkaista ainoa, joka osaa puhua ja lukea ja kirjoittaa hepreaa. Ja olen kuullut monesti puhuttavan, että EU-politiikka on hepreaa.
Vielä muutama viikko sitten olin sitä mieltä, ettei pappi saa mennä (liian) pitkälle Euroopan politiikkaan. Pitkälle toki saa mennä, koska maistuu se olut papillekin. Ortodoksien piispat sitten tekivät myöhemmin päätöksen katkaista papin poliittisen uran ja ottivat Mitrolta papin kaavun pois risteineen oikeuksineen. Ja nyt sitten minua katsoivat kuvasta nuo tutut nauravat kasvot ja kasvojen alla kuristi ristin sijaan kravatti. Jos pappi on kaksi tuhatta vuotta pitänyt kaapua ja sen nyt pakosta joutunut riisumaan, kyllä hän ääneni ansaitsee, mokoma kravattikaulainen, naurava repolainen. Käännös vasempaan päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti