Olen istunut lukemattomissa palavereissa pohtimassa myynnin ja markkinoinnin ongelmia ja etsimässä ratkaisuja kaupankäynnin vilkastuttamiseksi. Olen oppinut, ettei helppoja ratkaisuja ole olemassa, vaan aina pitää tehdä mennen tullen kovasti töitä.
Työvaihe 1: Pitää miettiä ja pohdiskella!
Työvaihe 2: Pitää esittää (rohkeitakin)ideoita!
Työvaihe 3: Pitää saattaa ideat toteutusasteelle!
Työvaihe 4: Pitää toteuttaa harkitusti ja suunnitelmien mukaan!
Työvaihe 5: Pitää seurata, miten toteutetut käytännössä toimivat!
Työvaihe 6: Pitää ottaa oppia kaikista edellisistä vaiheista!
Työvaihe 7: Pitää alkaa suunnitella uutta vanhasta oppien, mutta ei niihin jumittuen!
Puhetta ja höpötystä noissa palavereissa on paljon ja sitä pitääkin olla paljon. Mutta valitettavasti on myös paljon vähättelyä, joka heti ensivaiheessa seuloo ne mahdolliset uudet ja rohkeat ideat. Ja kaikista helpointa on torpedoida ideat, joitten toteuttamiseksi pitää tehdä töitä olan takaa. Ne vain ovat useimmiten juuri niitä hyviä ideoita.
Kävin oopperassa katsomassa Viimeiset kiusaukset. Upea elämys. Lavasteet olivat näyttävät, orkesteri uskomaton ja solistit maailman huipulta. Kuoro lauloi koko körttikansan sydämiin. Oli tehty mahdoton mahdolliseksi. Oli tehty! Oli tehty paljon töitä. Mutta silti katsomossa oli tyhjiä paikkoja. Kysyn, miksi.
Kun amerikkalainen tekee hyvä elokuvan, hän ei oleta yleisön tietävän elokuvan olevan hyvä ilman ennakkoinformaatiota. Ja tuo koneisto on täsmällinen, tehokas ja valtava. Se on hyvin visuaalinen ja luo mielikuvan laadusta, luo mielikuvan elokuvan tapahtumista, näyttelijöistä, lavastuksesta, puvustuksesta... Koneisto näyttää meille elokuvan parhaat kohdat houkuttelevasti etukäteen. Siksi kaipasin tuon mahtavan Nivalan oopperan mainontaan juuri tuota tunnelman luontia. Mutta yleisölle tarjottiin vain pystyssä seisovia puita melkein vuosi. Joku sanoo varmasti, että puut liittyvät lavastukseen. Mutta kun kukaan ei sitä lavastusta ole ennen esitystä nähnyt. Ja vaikka olisikin, kuva ei millään tavalla liity oopperaan. Se on aivan irrallinen elementti. Kuka tietää Paavo Ruotsalaisen elämästä ja viimeisistä kiusauksista mitään. Ei kukaan. Siis oikeasti ei kukaan. Ja kuka tietää oopperan sisällöstä mitään ennakkoon. Ei kukaan. Siis oikeasti ei kukaan. Näin pitää aina ajatella, että kukaan ei tiedä. Siksi visuaalisen viestin pitää myydä tuote. Mihin siis tarvitaan mainosmiestä? Sitä tarvitaan luomaan mielikuva tuotteesta, josta kukaan ei tiedä oikeasti mitään. Kuvittele myyväsi limsakone pelkän appelsiinin kuvan avulla ja sen päälle teksti LIMSAKONE. Paljon sitä konetta varmasti myydään. Mutta tosi paljon jää myymättä. Ja ne myymättömät koneet ovat niitä kalleimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti