perjantai 5. kesäkuuta 2009

Kuse rumpuun!

Erään kultasepän tytär täyttää tänä viikonloppuna viisitoista vuotta. Hän saa lahjaksi upouuden, hienon, kiiltävän, modernin, hyvin varustellun, urheilullisen mopoauton. Se on vielä suuri salaisuus, mutta sain tänään aivan itse kurkistaa salaisuuden sisään, jopa istua sen kyydissä ja ihailla sen koreutta ja mukavuutta: radio, lämmityslaite, turvavyöt, nahkapenkit, automaattivaihteet... Aamukahvikaveri ajoi sen kahvilan eteen meidän kaikkien ihasteltavaksi. Ja niin levisi kateus yli pöydän kuin kesäöinen, harsonvalkoinen hallapilvi, ja katkerat muistot pursuivat ilmoille kuin polyuretaanivaahto hirsien välistä.
Ei ollut mitään vastaavaa silloin meillä kenelläkään, kun itse olimme viisitoistavuotiaita. Pahimmillaan ei ollut edes yhtä polkupyörää talossa ja parhaimmillaan oli koko kesän ansioilla hankittu vanha ja raihnainen mopo. Itse muistelin omaa, ensimmäistä itse hankkimaani polkupyörää. Ostin sen viidellä markalla asemamies Mikko Jokisaarelta. Pyörässä oli ikävä vika: se hurttasi eli takarummun rakenteessa oli vika, joka esti vedon välittymisen kettingiltä takarenkaalle. Hammasratas vain pyöri, mutta rengas ei. Se oli harmittava vika semmitenkin, kun pyörä oli aikuisten pyörä, mutta polkija vielä pieni lapsi, jonka piti seisaaltaan yrittää saada hurttaava pyörä liikkeelle. Jossakin vaiheessa veto takertui hammasrattaalta renkaalle ja iloinen matka saattoi alkaa. Mutta sitä ennen oli takarumpu huollettava. Kun ojensin viitoseni Mikolle, hän antoi minulle tärkeän ohjeen. "Se lakkaa kyllä hurttaamasta, kun kuset rumpuun." Niinpä sitten kyykistyin pyörän sivulle, nostin pienen suojaläpän pyöränrummun keskeltä ylös ja tarkasti tähdäten huolsin ensimmäistä kertaa ihan omaa polkupyörääni. Tuosta hetkestä saakka olen ollut kaksipyöräisten vanki tavalla tai toisella. Tosin huollot ovat tulleet vuosien saatossa paljon kalliimmiksi, mutta fyysisesti olen edelleen yhtä lähellä kaksipyöräistäni. Ja joskus vastoinkäymisten sattuessa rankkasateessä tulee mieleen tuo ensimmäinen huoltotoimenpide. Mitähän jos...

Ei kommentteja: