Viime päivinä olen pohdiskellut sekä yksikseni että muiden kanssa ryhmääntymistä, kerhotoimintaa, järjestöjä, klubeja. Aamulla tapasin miehen, jota oli pyydetty vapaamuurareihin, mutta jostakin syystä hän ei ollut päässyt alkua pidemmälle. Monet kuuluvat leijoniin tai rotareihin, ja noiden klubien jäsenet puhuttelevat toisiaan veljiksi. Arabialainen sanonta kuuluu: Minä veljiäni vastaan, minä ja veljeni serkkujani vastaan, minä, veljeni ja serkkuni koko maailmaa vastaan. Ja niin edelleen. Arabit ovat kenties aina jotakin vastaan, kun taas meillä sanotaan oltavan jonkun tai jonkin puolesta.
Nämä edellä mainitut velijärjestöt sanovat olevansa veljiensä puolesta tai puolella. Tosiasiassa nuo ovat hyvin löysiä velikerhoja jos sellaisia ollenkaan. Ollaanpahan vain samassa porukassa jostakin syystä. Vapaamuurarit saattavat olla veljeysasiassa hyvinkin tosissaan. Mutta entäs sitten nämä prosenttikerhot eli Hell´s Angels ja Bandidos ja muut vastaavat kerhot? Heillä tuo veljeys kenties on hyvin konkreettista ja tuntuvaa. Veljeä ei jätetä, veljeä ei petetä. Ja veli on aina veljiensä luona turvassa tapahtui mitä tahansa.
Sinä olet minun veljeni. Sinua en jätä enkä petä. Valitse noista kerhosi, joka eniten sinun mielessäsi täyttää tuota uskollisuuden valaa. Valitse. Kun sanot jotakin ihmistä veljeksesi, lupaat olla hänelle kaikki kaikessa. Muuten joudut valehtelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti