Tutut kasvot televisioruudussa: epäilty. Ei vangittu, ei syytetty, ei tuomittu. Mutta lopuksi elämää merkitty. Tutut kasvot televisioruudussa: löydettiin myöhään eilen illalla hukkuneena lahdenpoukamasta. Tapahtumaan ei liity rikosta. Tutut kasvot: epäilty, ei vangittu, ei syytetty, ei tuomittu - kuollut. Mediaa ei voi haastaa käräjille kuolemantuottamuksesta, ei taposta, ei murhasta, ei kidutuksesta. Mutta nykyisin on tullut tavaksi kertoa rikoksesta epäillyn nimi ja näyttää kuvat ja kertoa taustat jo paljon ennen vangitsemista tai oikeudenkäyntiä. Pelkkä epäily riittää.
Minuakin on epäilty rikoksesta. Olin nuori opiskelija ja päätin tulla käymään kotonani viikonloppuna. Kävelin linja-autoasemalta suoraan markettiin ja minua vastaa tuli kaksi poliisia. Poliisit tarttuivat minua käsivarsista ja alkoivat taluttaa myymälän halki ulos autoonsa. Minut istutettiin auton takapenkille ja minun kasvojani verrattiin jonkun muun henkilötodistuksessa olevan miehen kasvoihin. Koko ajan kyselin, mitä tarkoitettiin, mutta minulle ei sanottu mitään. Minua vain katsottiin ja verrattiin. Kunnes sitten toinen poliiseista sai sanotuksi: "Eihän tämä muistuta tätä yhtään."
Matkahuollon vieressä olleen kaupan kassasta oli varastettu rahaa ja ryöstäjä oli pudottanut henkilöllisyystodistuksensa (ehhehhehheheh). Myönnän, etten nuorena näyttänyt kovin sovinnaiselta. Mutta tummat hiukset minulla kuitenkin oli. Ja siinä henkilöpaperissa olevan nuorukaisen hiukset olivat aivan valkoiset. Poliisi oli vähän pahoillaan ja lupasi viedä minut autolla kotiin. Kiitin kohteliaasti. Ajattelin, että äitini ei kovin ilahtuisi, jos tulisin poliisiautossa kotiin olipa syy mikä hyvänsä. Mutta sinä perjantai-iltapäivänä oli kaupassa todella paljon asiakkaita. Jotkut tunsivat minut, jotkut tiesivät vain vähän taustaani. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt loppuratkaisua eli vapahdustani poliisin epäilystä. Kaikki näkivät vain, kun minua kuljetettiin ulos poliisiautoon.
"Tuokin on kuitenkin päässy jaloilleen. Muistan, kun sitä kerrankin vietiin kaksissamiehin poliisiautoon." Ehkä joku muistelee minua noin aina nähdessään. Ehkä jollekin olen aina syyllinen.
Loppulausunto: minua ei ole koskaan tuomittu mistään rikoksesta. Olen elämäni aikana saanut kaksi parkkisakkoa ja yhden rikesakon päin punaista ajettuani (kaikki nämä Kokkolan kaupungissa;-) Silloinkin poliisi sanoi, että lievillä punaisilla tuli muutaman kympin lasku. Ja toiseen parkkisakkoon en vieläkään ole tyytyväinen, kun kuitenkin melko hyvänä piirtäjänä olin muovannut pysäköintikiekon tyhjän kirjekuoren puhtaalle puolelle, mutta tieliikennelain mukaan kiekon pitää olla vain sitä hyväksyttyä mallia. Tuokaa siis syyllinen sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti