Niin meni Mitro Repo EU-parlamenttiin, että vaski helähti ja risti kalahti. Tuota asiaa ajattelin eilen jännittää, mutta jännittämättä jäi. Ajeltiin ystäväperheen luokse iltakahville jäähallilla pidetyn oopperan esimaistajaiskonsertin jälkeen. Ruudussa komeili pyöreäkasvoinen Mitro ja päällä luki VALITTU. Sehän oli selvää tekstiä ja hyvin sopii papin päälle moinen teksti. Paitsi että Mitro valittiin, hänestä muokattiin myös ääniharava. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Ortodoksinen kirkko ajoitti mainoskampanjan mainiosti:
1. Isä Mitro asettuu SDP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi (lehdet kirjoittavat asiasta paljon)
2. Kirkko reagoi ja käynnistää keskustelun eli vaalikampanjan (ja lehdet kirjoittavat vielä enemmän)
3. Kirkko erottaa Mitron papinvirasta (nyt lehdet vasta kirjoittavatkin)
4. Mitro ihmettelee kirkon toimia, mikä herättää lisää kysymyksiä perinteisen ortodoksikirkon koskemattomuudesta (voi hyvänen aika, miten lehdet kirjoittavat)
5. Äänestäjät tulevat heikomman puolelle (minäkin tietysti, mutta muistakin syistä)
6. Mitro Repo äänestetään parlamenttiin
Seuraava mainoskampanjan askel on ortodoksinen kristillinen puolue, mutta miten se tehdään, kun kirkon nimiin ei voi politiikkaa tehdä. No naamiointi on jo alkanut ja seuraavissa eduskuntavaaleissa voimme äänestää jotakin, jonka paidanrintamuksessa lukee: Krisdemorto tai Orkdemo. Kristillisdemokraattiortodoksipuolue tai Ortodoksiset kristillisdemokraatit. Saahan tässä irvistellä omalle kirkolle. Jonkin verran enemmän maksan kirkollisveroa kuin evankelisluterilaiset konsanaan. Eli niinkuin edesmenneellä äidilläni oli tapana sanoa varsinkin lännenelokuvien kapakkatappeluja katsellessaan: "Kaiken se raha tiettää."*)
*)Tiettää ei ole Nivalan murteella tietää, vaan karjalan kielellä teettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti