maanantai 29. elokuuta 2011

Tapoin johtajan - sain vastaani sotajoukon

Minulla on kesämökillä rintamalinja talon kivijalassa. Ulkona saa vihollinen mellastaa puskissa ja kivien koloissa, mutta nurmikolle astuessaan tai rintamalinjan sisälle ylittäessään vihollinen kohtaa minun korpraalijohtoisen armeijani kaikessa kauheudessaan.
Reilu viikko sitten tiedusteluni onnistui paljastamaan lähimmän viholliseni majapaikan, ehkä myös päämajan noin kahden metrin päässä rintamalinjasta. Tein ankaran täsmähyökkäyksen myyränkoloon kemiallisin asein. Ja tunnin kuluttua hyökkäyksestä vihollinen oli lyöty. Mutta kun armeijankomentajan johtama sotaväki näki johtajansa kuolleen ja vihollisen peruuttavan muutamaa tuntia myöhemmin autonsa pihasta valtatielle, teki se ovelan hyökkäyksen tyhjilleen jääneeseen johtokeskukseen, meidän keittiöömme. Vihollisjoukon hajuaisti ajoi sitä kohti armotonta kuolemaa, sillä olin aavistanut tuon kostohyökkäyksen ja valmistautunut katalasti kaatamaan turkkipäällisen viholliseni viimeiseen mieheen. Kun väki vaelsi kolmen sotilaan ryhmänä sisälle, se näki edessään kymmenen litran ämpärin. Sen sisällä tuoksui houkutteleva kuolema, rotanmyrkky.
Sotilaat nousivat ämpäriin johtavalle sillalle, astuivat liukkaalle jätesäkkilattialle ja putosivat ämpärin pohjalle. Luulivat nuo turjakkeet päässeensä käsiksi minun ruokavarastoihini ja ahmivat itsensä täyteen punaista jauhetta. Ja kun mahat tulivat täyteen ja mieli alkoi hamuta suuren voiton jälkeen takaisin metsän kätköihin, tuli kuolema ja synkisti karvasotureiden aatokset: motti!
Tapoin ovelasti johtajan ja ärsytin sotaväen hyökkäykseen ja varmaan kuolemaan. Kun avaat illalla television, näet saman uutislähetyksissä. Näin käy Irakissa, Libyassa, Egyptissä, Tunisiassa...

2 kommenttia:

jorkki kirjoitti...

Sotatietoa reaaliajassa. Toista oli ennen, kun kaikki oli hyvin, siis kylmän sodan aikaan. Muistan salaisen asiamiehen, josta käytettiin peitenimeä John Fogerty, äänenvärin ja -voiman mukaan oli ehkä nimensä saanut. Siellä sinun kotipuolessa operoi ja tehokkaasti. Oikeaa nimeä en muista. Tietoa tuli niukasti, mutta kauhu piti myyrät kurissa. Tuntuu jo siltä, että se kylmä sota oli "parempi" vaihtoehto kuin nämä kuumat. Vai sen vanhan tiedon väljähtynyt vähäisyys?

Hannun Kaleeri kirjoitti...

Lukki oli tuon kuuluisan agentin nimi. Lukin toiminta oli jopa niin salaista, ettei hän aina itsekään tiennyt toimivansa. Myyristä hän ei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan jo pelkästään senkin vuoksi, ettei hän puheesta mitään ymmärtänyt saati sitä kuullut - umpikuuro kun oli.