Minulla on hyvin hyvä ystävä, joka ajaa maailman suurimmalla sarjatuotantomoottoripyörällä. Kovasti hän yrittää saada minutkin ymmärtämään englantilaista huumoria, mutta en vielä ole syttynyt noihin Lucaksen perillisiin. Itsetuntoa tietenkin nostaisi varovasti kuin herrasmies knalliaan ajaa lähes neljäsataakiloisella, ylitehoisella rautaratsulla, mutta persoonakohtaisesti olen vielä henkisesti liikaa sidoksissa Harley-Davidsoniin, pieneen, sympaattiseen amerikkalaispyörään niinkuin ystäväni tapaa sanoa.
Niin. Onneksi minulla on sympaattinen, pieni amerikkalaisvalmisteinen moottoripyörä. Ja onneksi minulla on sympaattinen ystävä, joka ajaa liian suurella, humoristien rakentamalla moottoripyörällä. Balanssia. Rajapinnassa. Näillä mennään pahassakin paikassa;-)
3 kommenttia:
Konepyörässä ei koskaan voi olla liikaa voimaa eikä liikaa sylintereitä.
Kaleerimiehen tuntien käännytystyö lienee vahvaa kumpaankin suuntaan. Siinä onkin ukoilla sarkaa! Miten käynee? Joskin asia on jo historiassa ratkaistu: William Harleyn perhe on kotoisin Littleportista, Lontoon läheltä. Ajat siis Hannu jo nyt prätkällä, joka on puhdasveristä brittihuumoria tulvillaan. Ystävykset ovatkin samoilla linjoilla.
Kas vain, kas vain. Etteivät vain olisi koko William Harleyn englantilaiset juuret sittenkin kasvaneet jossakin Munkkiniemen suunnalla Helsingissä:-) Tuota pahoin pelkään, mutten siitä toki ole murheellinen. Päinvastoin.
Lähetä kommentti