Musta lammas pelastaa

Kun omat pojat olivat pieniä, luin heille tarinaa Niitin moposta: "Kuului kauhea pamaus. Se tuli Niitin moposta." Eilen kotona kuului kauhea pamaus. Se taas tuli ikonista. Se oli väsynyt olemaan vahva ja antoi hetkiseksi periksi ja pamahtaen putosi lattialle. Olimme aivan varmoja, että Pyhän Kolminaisuuden ikonin lasi ainakin oli tuossa pamauksessa mennyt rikki ja kehykset hajonneet ja ikoni kokonaisuudessaan kärsinyt suuria vahinkoja. Varovasti lähestyin nurkkaa. Pyhä kuva oli pudonnut suuren ruukkukukan taakse eikä vahinkoja nähnyt kovin kaukaa.
Sain tuon Venäjältä joskus tuodun ikonin ystävältäni Myllylän Aulikselta. Hän antoi sen minulle saatesanoin: "Tarvitset sitä enemmän kuin minä." Ikoni ei ole aito, mutta sen historia minulle on niin aito kuin ystävän sanat ovat. Se on kauniisti tehty ja moninkerroin kehystetty ja lasilla peitetty. Eilen sen kiinnityshakanen petti ja se tipahti, mutta miten se tipahti. Se tipahti nurkittain niin, että lattialistat molemmin puolin vaimensivat sen putousta. Listojen reunat murskaantuivat, mutta kehyksiin ei tullut jälkeäkään. Mutta sitä ennen ikonin kehys oli kohdannut lattialla seisseen mustan, keraamisen lampaan terävät selkävillat, ja tuon savilampaan pintakuvio jäi kehykseen muistuttamaan tapahtumasta. Ikonin lampukassa roikkuneiden kankaisten apostolien metalliornamentit särkyivät putouksessa, ja palaset levisivät pitkin lattiaa. Apostolit siis kärsivät niinkuin ne aina kärsivät. Mutta mikä tärkeintä, musta lammas pelasti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.