Kaksi toisiaan sivuavaa tarinaa kohtasi, kun näytin entiselle historianopettajalleni, Aino Veteläsuolle valokuvan Kalixissa olevan kesämökin varastosta löytyneen arkun kanteen kirjoitetusta tekstistä. Pienen puuarkun sisäkanteen on kirjoitettu lyijykynällä: "Onsdagen den 30 mars 1944 notade vi i Norra-udden och vi fick 130 kg löja. Herbert Strålberg Påläng" ("Keskiviikkona 30 maaliskuuta 1944 nuottasimme Norra-uddenissa, niemenkärjessä ja saimme 130 kiloa muikkua. Herbert Strålberg, Påläng) Olen kuullut tarinan, että sodan melskeestä Tornion ja Kemin alueelta kalat olisivat uineet rauhallisemmille vesille Ruotsin puolelle. Koska tuon saaliin koko on merkattu erikseen ylös, sen on täytynyt olla jotakin erikoista ja ainutlaatuista.
Opettajani Aino katsoi kuvaa ja kertoi tuolta samaiselta maaliskuulta oman tarinansa. Hänen vanhin veljensä oli kaatunut sodassa. Kun ilmoitus veljen kaatumisesta oli tuotu kotiin, hänen äitinsä oli vaipunut surua huutaen tuvan lattialle. Hautajaiset olivat olleet kolmisen viikkoa tuon suru-uutisen saapumisen jälkeen. Opettajani kertoi, ettei hänellä ole minkäänlaista muistikuvaa tuosta kolmen viikon ajasta. Äidin suunnaton suru, kymmenvuotiaan tyttösen järkytys vanhimman veljen kuolemasta oli pyyhkinyt kokonaan pois monta kevättalvista viikkoa.
Kaksi merkityksellistä tarinaa on talteen kirjoitettu, toinen, miten niin paljon saatiin ja toinen, miten niin paljon hetkessä menetettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti