Saunan paikka näkyy talon takapihalla. Nurkkien kohtaan on lyöty puutapit, ja pian iskee kaivinkone rautaisen kouransa orastavaan maahan ja tekee tilaa perustushiekalle ja harkoille ja niiden päälle nousevalle pihasaunalle. Myös suuri koivu saa antaa tilaa uudisrakennukselle. Mahla virtaa vahvana norona kannosta ja puun rungosta, ja katkottu runko lasahtaa terävästi, kun klapikoneen mäntä työntää puuta halkaisuterää päin. Koivu on täynnä kevättä.
Roskaisesta maasta työntää ruoho vihreää versoaan, koivujen hiirenkorvat yrittävät herätä elämään, kärpänen imee huumautuneena kaadetun koivun kannon makeaa mettä ja perhonen lepattaa keväthyisessä illassa. Laskevan auringon kupari ja pronssi, keisarin viitan purppuran puna, kehrän kuultava keltainen maalaavat taivaan ylösnousemusta varten. Kuovi liitää pellon yllä ja kertoo, ettei jäätä enää ole ja että lumet ovat sulaneet ja kevät on tullut. On aika nousta kuolleista. On aika herätä eloon. On aika laittaa pihasauna lämpiämään. Tsssshhhhhh. Eipä ole mitään tähän verrattuna Portttttttugalin huhtikuu, kun meillä on toukokuu - ihmeellinen jeesuskuukausi, kun maa ja mieli nousevat riemusta kiljahdellen ylös kuolleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti