Muistelen edellistä taantumaa tai sanotaan sitä sitten aivan rehellisesti lamaksi. Silloin elettiin kovia aikoja. Miestä meni kuin Kollaalla, mutta kesti se Kollaa kuitenkin. Palattiin tavallaan juurille, ihmisen perusarvojen äärelle ja alettiin taas kuunnella toista ja ennen kaikkea nähtiin vierellä kulkevan muitakin samanmoisia. Oltiin yhtä suurta, köyhtyvää perhettä.
Nyt ei vielä puhuta lamasta, vaan sanotaan meidän elävän keskellä vahvaa taantumaa. Tuo vahva-sana on lohdutusta arjen tuskaan. Parempi vahva taantuma kuin heikko olo. Kaikilla aloilla taantuma ei vielä onneksi näy eikä lamasta vielä puhuta ainakaan isolla äänellä. Ollaan hiljaa, jos se vaikka menisi ohitse. Mutta joitakin uusia piirteitä tämä taantuma on tuonut liike-elämään. Tarjouksenpyytäjät kuvittelevat saavansa kaiken nyt ilmaiseksi.
On tullut tavaksi taas pyytää kymmeniä tarjouksia ja niiden mukana melko valmiita suunnitelmia. Kun saa kymmenen tarjouksen mukana kymmenen melko valmista suunnitelmaa, voi loppujen lopuksi tehdä noista suunnitelmista yhdistelemällä ihan oman kokonaisuuden eikä tarvitse maksaa kenellekään mitään. Aika kätevää meininkiä.
Joskus olen ihmetellyt, miten esimerkiksi arkkitehtitoimistot ylipäätään pysyvät pystyssä, kun niiden on osallistuttava kaikenmaailman kilpailuihin ja tarjoushulinoihin valmiiden luonnosten ja pienoismallien kanssa. Kuvitellaanpa, että Hepolan kaupunkiin rakennetaan oopperatalo. Pyydetään kymmeneltä arkkitehtitoimistolta tarjous ja suunnitelmat ja pienoismalli. Ja yksi saa sen sitten tehtäväksi, jos sekään. Ensimmäiselle maksetaan 3000 euroa "palkintoa", muille ei euron latia. Ja tätä peliä käydään melkein kaikenlaisten suunnittelutoimistojen kanssa.
Eikä tässä vielä kaikki. Monesti suunnittelija on jo valittu etukäteen, mutta halutaan kuitenkin lisää ideoita muilta suunnittelijoilta. Järjestetään taas "kilpailu" ja pisteet jaetaan melko mielivaltaisesti ja "voittaja" julistetaan ja kerrotaan tulokset sähköpostilla. Tarjouksen summalla ei ole niin väliä, kun pisteitä voidaan jakaa muillakin perusteilla vähän kuin perstuntumalla.
Eihän noihin kilpailuihin toki ole pakko osallistua ja monet ovatkin niiden suhteen varsin kriittisiä. Mutta joskus on pakko vastata huutoon, että pysyy nimi postituslistalla. Eihän sitä tiedä, vaikka joutuu itsekin tarjousta pyytämään. Hmmm. Taidanpa alkaa rakentaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti