Kukkakaupassa

Kävin kukkakaupassa ostamassa kukkia nääs. Keltaisia ruusuja ja yhden punaisen. Tuli aivan kaunis kimppu, kaksivärinen, kuulemma vähän erilaisempi. Sen punaisen ruusun verran erilaisempi. Kukkakaupassa on tietysti kukkia, se on selvää, mutta on siellä toki paljon muutakin mukavaa. Kauppias esitteli minulle vaaleanpunaiset, kumiset puutarhahanskat, jossa oli kaunis kukkanen varressa kiinni. Kokeilin hanskaa ja totesin sen olevan kelpo sadehanska moottoripyöräreissuille. Hyvin paljon tavallista ajohanskaa erilaisempi. En malttanut olla puhaltamatta sitä täyteen ilmaa ja siitä tuli oikein hieno, vaaleanpunainen utare ja kun varresta sopivasti puristi, ilma poistui hanskasta röplöttävän äänen saattelemana. Ja olipa kauppiaalla Lidlin oluttölkkiä muistuttava tölkkipino kaupan lattialla. Mutta ei tölkissä toki olutta ollut, vaan turvetta ja kukansiemeniä. Kun tölkin aukaisi ja sitä sitten kasteli, siitä piti kasvaa jossakin vaiheessa kukkanen. Joku kuitenkin ostaa sellaisia tölkkejä kotiin ja laittaa ne sitten jääkaappiin ja tietämätön janoinen pikaistuksissaan heittää turpeet turpaan ja joko tukehtuu tai sitten kasvattaa tietämättään sisällään kukkasen tähän hienon maailman kauniiseen kevääseen. Mietin siinä tölkkiä ihmetellessäni, mitä mahtaa äiti ajatella, kun saa olutkorillisen kesäkukkia tai mäyrän turvetölkkejä. Siinä pitää hieno ajatus olla taustalla, että kiitoksen saa - tai olalle taputuksen.