En ota tällä kirjoituksella kantaa politiikkaan enkä ihmisrotuun tai heimoon tai ihonväriin tai kulttuuriin. Mutta en voi olla kirjoittamatta eilisestä uutisesta, jossa kerrottiin yli 40 ihmisen kuolleen häissä kaakkois-Turkissa sukujen välisen riidan aiheuttamassa kaunaisessa hyökkäyksessä. Suurin osa kuolleista oli naisia ja lapsia, mutta luulen suurimman osan ampujista olleen miehiä tai poikia. Kuinkahan paljon enemmän tuon ammutun perheen miesten ja naisten on pitänyt etuilla jonoissa kuin ampujasuvun. Vai varmistiko tuo juhliin hyökännyt suku vain oman jononsa juohevan kulun myös tulevaisuudessa. On joka tapauksessa aivan selvää, että omia etuja ajettiin voimakkaasti kummallakin puolen, toisella vielä voimallisemmin ja verisemmin. Tällaisia me ihmiset olemme. Harva meistä on kuin Gandhi, joka halusi hyvää vain muille.
Kun leijonauros löytää itselleen mieluisan naaraan tai kun uros karkottaa laumasta entisen naaraalle mieluisan uroksen, tämä uusi uros tappaa karkotetun uroksen pennut säälimättä. Se on vahvimman laki eläinkunnassa. Siellä ei oikeutta jaeta korkeissa saleissa eikä lakia lueta paperista, vaan syvältä geenistä. Kumpaa ihminen enemmän tottelee, lakikirjaa vai omaa geeniään? Ehkä kumpaakin, sillä laki on sellainen kuin sitä luetaan, mutta geeni taas sellainen kuin se on perimässä saatu. Se ei kai muutu koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti