Kaksi kirvesmiestä naulaili talon seinää ja toinen miehistä iski vasaralla peukaloon niin, että kynsi halkesi ja naulankanta painui syvälle peukalon nahkaan ja verta syöksyi tykyttäen pitkin kättä ja käsivartta. Mies imaisi peukalon kuivaksi ja tuumasi: "Raato sentään." Toinen kuunteli ja katseli kärsimättömästi miehen selvästi näkyvää kipua ja tuskaa. Pitkin päivää tuo toinen kirvesmies imaisi peukaloaan ja tuumasi: "Raato sentään." Kun ilta viimein tuli ja työpäivä alkoi olla päätöksessään ja mies oli koko pitkän päivän ajan vain silloin tällöin imaissut kipeää peukaloaan ja tuumannut raatonsa ja sentäänsä, toisen miehen hermot viimein pettivät täysin toisen rauhallisuuteen:
"No kiroa nyt jo perkele!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti