Sattuipas noissa alla mainituissa juhlissa, että tapasin muutaman vuoden ikäisen Oliverin. Esittelin hänelle itseni joulupukin veljenä ja tonttuna. Onhan minulla tuohon rooliin olemassa visuaaliset edellytykset: pitkä parta ja muutenkin tonttumainen ulkomuoto. Lapsi ensin hämmästyi ja sitten ehkä vähän pelästyikin. Kukapa ei maailmanluokan kuuluisuuden edessä joskus menisi aivan sanattomaksi ja hämilleen.
Myöhemmin iltapäivällä Oliver oli ollut mummunsa (on muuten aika mummu) kanssa kaupungilla käymässä ja aikoneet palata takaisin juhlapaikalle. Oliver oli vähän peloissaa kysynyt: "Onko se tonttu siellä vielä?"
Kuvani paloi yhden ihmisen sieluun lopuksi elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti